Kirjavinkkauksia: Historiaa, nykyaikaa ja scifiä!

Äidinkielen ja kirjallisuuden 5. kurssilla opiskelijoilta kyseltiin, mitä kirjallisuus heille merkitsee ja mikä yksittäinen teos on tehnyt heihin erityisen vaikutuksen. Näin Frida, Ninni ja Pirta vastasivat. Heille merkitykselliset teokset sijoittuvat sadan vuoden päähän, nykyaikaan sekä tulevaisuuteen.

“Sata vuotta sitten eläneiden nuorten elämä on samalla niin kaukaista ja samaistuttavaa”

Kirjallisuus ei ole ollut minulle kovin läheinen harrastus. Vietin lapsuuteni mieluummin liimautuneena tietokoneen näyttöön videopelien parissa. Nykyään minua kuitenkin kaduttaa, etten innostunut kirjoista jo nuorempana. Teini-iässä aloin kirjoittamaan omia tarinoita ja runoja ja vasta nyt olen innostunut lukemaan kirjoja aina silloin tällöin. Olen huomannut, että teokset, joissa on erilainen, värikäs tai muuten huomiota herättävä kieli miellyttävät minua eniten. Syy, miksi en lue tarpeeksi kirjoja piilee keskittymiskyvyssäni. Kirjat eivät yksinkertaisesti sisällä tarpeeksi ärsykkeitä aivoilleni, mutta jännittävä tai erilainen kieli ja kerronta saavat kahlittua kiinnostukseni kirjaan.

Yksi kirja, jonka muistan jättäneen minuun vaikutuksen on Mika Waltarin romaani Suuri Illusioni. En muista tarkalleen miksi, mutta jokin kirjan tyylissä, kielessä ja ilmapiirissä vaikutti minuun syvästi. Luin sen äidinkielen esitelmää varten yläasteella, ja se on yksi ainoista kirjoista, jonka jaksoin mielelläni lukea loppuun sekä yksi syy myöhäisessä teini-iässä heränneeseen kirjaintooni.

Suuri illusioni sijoittuu 1920-luvulle ja kertoo helsinkiläisten nuorten kiihkeästä kolmiodraamasta. Vanha kieli ja puhetapa lisäävät teoksen tunnelmaa, ja vaikka kerronta ei ole kovin nopeatahtista, kirja lumosi minut äkkiä. Sata vuotta sitten eläneiden nuorten elämä on samalla niin kaukaista ja samaistuttavaa, että ei voi muuta kun kiinnostua ja hypätä mukaan heidän vastoinkäymisiinsä ja draamoihinsa.

Frida Hyppönen

“Luettuani kirjan toivoin vain, että voisin lukea sen uudestaan tietämättä juonta”

Kirjallisuuden merkitys minulle vaihtelee ajoittain. Joskus on ihanaa lukea ja nautin siitä, ja joskus on pitkiäkin kausia, kun en halua lukea mitään. Oli fiilis lukemiseen mikä tahansa, kun saan jonkin kirjan luettua loppuun, jää siitä aina jollain tavalla tyhjä ja haikea olo. Kirjan hahmoihin helposti kiintyy, ja kun kirja loppuu, ei heitä tavallaan enää ole.

Melkeinpä jokainen luettu kirja muuttaa tapaa katsoa asioita, ainakin hetkeksi, kun kirja on vielä tuoreessa muistissa – vaikuttavimmat teokset luultavasti pidemmäksi aikaakin. Yksi vaikuttavimmista lukemistani teoksista on Jöel Dickerin romaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2014).

Romaanin kertojana toimii nuori hittikirjan julkaissut kirjailija Marcus Goldman. Hänellä on ongelmia saada toinen kirja kokoon, ja hän päättääkin lähteä vanhan oppi-isänsä Harry Quebertin luo pieneen Auroran kaupunkiin etsimään motivaatiota. Pian Marcuksen saapumisen jälkeen Harryn pihalta löytyy 15 vuotta sitten kadonneen Nola-tytön ruumis. Harry muodostuu pääepäillyksi ja Goldman alkaa suorittaa omia tutkimuksia, yrittäen puhdistaa Harryn nimen. Kirja on melkoinen järkäle, sillä siinä on hieman yli 800 sivua.

Kirjassa yhdistyy niin murhamysteerin ratkaiseminen kuin rakkaustarina. Kirja on myös osin humoristinen ja keveämielinen. Kokonaisuus on mielestäni todella kiinnostava ja luettuani kirjan toivoin vain, että voisin lukea sen vielä uudestaan tietämättä juonta. Teos käsittelee myös monia todella vaikeita aiheita, kuten kotiväkivaltaa ja mielenterveysongelmia. Tarinassa on myös parisuhde, jossa on kenties kyseenalaistettavan iso ikäero. Siitä kirjoitetaan kuitenkin kauniisti ja kunnioittavasti, joten taitaa jäädä jokaisen lukijan omaksi valinnaksi, onko suhde moraalisesti hyväksyttävä vai ei. Kuitenkin se tuo kirjaan erilaista syvyyttä, josta itse pidin. Teos sukeltaa pelkästä dekkarista paljon monimuotoisempien tunteiden maailmaan.

Ninni Tommila

“Muistan lukeneeni kirjaa kuin elokuvaa”

Kirjallisuus merkitsee minulle vapautta ja kosketusta uusiin maailmoihin. Erityisesti lapsena ja nuorempana rakastin lukea, varsinkin fantasiaa ja scifiä. Myöhempinä vuosina kirjallisuuden vaikutus elämässäni on vähentynyt siirryttyäni paperikirjoista internetiin ja löydettyäni sen englanninkieliset sisällöt.

Minulle merkityksellisin kaunokirjallinen teos on Nokkosvallankumous, jonka on kirjoittanut Siiri Enoranta vuonna 2013. Kirjan genre on scifi: se on ilmastokatastrofin ja sotien jälkeinen dystopia. Ilma on raskasta hengittää, eikä jäljellä tunnu olevan enää kuin muutama kapinallinen nuori, jotka asuvat hylätyssä huvipuistossa.

Kirjassa minua viehättävät vahvat ja voimakkaasti tuntevat päähenkilöt, tarinan traagisuus ja maailman samanaikainen tuttuus ja vieraus. Paikkojen ja henkilöiden nimet ovat suomalaisia, mikä saa tarinan tulemaan iholle. Kuvattu maailma on synkkä, mutta tarina on samalla herkällä tavalla uskomattoman toiveikas, mikä erottaa sen monesta lukemastani dystopiateoksesta. Tarina käsittelee myös rakkautta ja uhrausta. Muita teemoja ovat vapaus ja velvollisuus, sota ja nuoruus sekä menetys.

Teoksen kerronta on dynaamista, mutta tarkka ja aistillinen kuvailu rikastaa lukukokemusta. Muistan lukeneeni kirjaa kuin elokuvaa, mutta nautin siitä tietysti vielä enemmän, sillä kuvittelin itse kaiken mielessäni ja määräsin kerronnan rytmin.

Teoksen tyyli on nuortenkirjalle tyypillisellä tavalla mutkaton, mutta kuitenkin kieleltään ja sisällöltään monipuolinen. Sävy kirjassa on melankolinen, eikä loppukaan ole onnellinen. Kuitenkin tarina on niin kaunis, että kirja oli minulle kokemuksena unohtumaton.

Pirta Luukkanen

Kirjavinkkausta voidaan jatkaa! Olisi kiva saada juttusarja tänne lehteen, sillä moni haluaisi lukea enemmän muttei tiedä oikein, miten löytäisi itselle sopivia teoksia.