3. luukku: Reppureissuilla
Nyt kun joululomaan on enää kolmisen viikkoa aikaa, alkavat ajatukset minulla harhailla tulevassa lomamatkassa. Työntäyteisen syyslukukauden lopussa häämöttävä jokavuotinen matka aurinkoon tuntuu välttämättömyydeltä, vaikka onkin hurjaa luksusta. Pohjoismaalaisten turistien kansoittamasta Hymyjen maasta voi matkakohteena olla montaa mieltä, mutta minua sinne nyt jo neljättä kertaa vetävät Unescon maailmanperintökohde Ayutthaya, upeiden snorklausvesien ympäröimä Ko Lipe ja kuhisevan Bangkokin katukeittiöt ja kattobaarit.
Vanhan kliseen mukaan matkustaminen on ainoa tapa rikastua kuluttamalla rahaa. Kuten kliseet usein, pitää se mielestäni hyvin paikkansa. Lentomatkailun aiheuttamat karmeat ilmastopäästöt sekä turismin muut sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset sen sijaan vievät hohtoa kaukomatkailulta ja saavat omatunnon kolkuttamaan. Itselleni olen yrittänyt perustella intohimoani sen hyödyllisyydellä filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajalle ja keskittyä sen sijaan pienentämään hiilijalanjälkeäni jokapäiväisessä elämässä.
Rakkauteni matkustamiseen syntyi lapsuuden aurinkomatkojen lisäksi suurelta osin erilaisen
matkakirjallisuuden ansiosta. Lukioaikoina lukemani Waltarin Yksinäisen miehen juna, Jack Kerouacin Matkalla ja Paul Theroux’n Suuri junamatka kuuluvat edelleen suosikkiromaaneihini.
Tutkimusmatkailijoiden ja varhaisten antropologien kirjat avaavat menneen maailman lisäksi
kiinnostavan perspektiivin kulttuurihistoriaan. Esimerkiksi brittiläisen Mary Kingsleyn
tutkimusmatkat 1800-luvun lopun Länsi-Afrikassa tai suomalaisen Helinä Rautavaaran seikkailut eri puolilla maailmaa 1950-luvulla ovat huikeita kuvauksia poikkeuksellisten naisten elämäntarinoista.
Kun aloitin reppumatkailun 30 vuotta sitten, oli se aika erilaista verrattuna tähän päivään. Enää ei tarvitse hypätä ensimmäiseen bussiin, jonka lippuun hätädollarit vielä riittävät, suoriutuakseen suurempaan kaupunkiin, missä voi vaihtaa matkashekkejä. Ei tarvitse etsiä lennätintä, jotta voi soittaa Suomeen saadakseen särisevää linjaa pitkin selville, onko päässyt opiskelemaan. Yhä harvemmin paikalliset haluavat enää kuvauttaa itsensä täysin tuntemattoman turistin seurassa.
Seikkailun tuntua matkailussa siis on koko ajan vähemmän. Hotellit ja matkaliput voi helposti varata netistä, kartat ja matkaoppaat löytyvät kännykästä ja wi-fi yhteys mitä yllättävämmistä paikoista. Keskiluokkaisena ja -ikäisenä entinen reppureissaajakin muuttuu mukavuudenhaluisemmaksi eikä enää yövy halvimmissa hosteleissa tai kanniskele rinkkaa. Uuteen paikkaan saapumisen viehätys tai lentokenttien ja rautatieasemien kiehtova lähdön tunnelma ei sen sijaan ole muuttunut miksikään.
Opettaja ei olisi opettaja, ellei haluaisi lopuksi antaa vähän neuvoja nuoremmilleen eli tässä
muutamia tärkeimmistä:
1. Älä koskaan milloinkaan matkusta ilman kunnollista vakuutusta! Jos ei oman niin edes
läheisten mielenrauhan vuoksi kannattaa myös tehdä matkustusilmoitus Ulkoministeriön
sivuilla sekä tarkistaa samalla matkakohteen turvallisuustilanne. Lue myös matkaoppaiden
kohta “Dangers and annoyances”, jotta voit varautua juuri tietyille matkakohteille tyypillisiin huijauksiin. Yksin matkustavien naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kannattaa selvittää kohdemaan olosuhteita tarkemmin. Matkailijan terveysopas -sivustolta löydät helposti ohjeita rokotuksista ja matkasairauksien ehkäisystä.
2. Pidä mielessäsi kestävän matkailun periaatteet. Voit vähentää kuormitusta vähentämällä
lentämistä, käyttämällä paikallisten tarjoamia pienempiä majatalo- ja ravintolapalveluita,
välttämällä liiallista vesipullojen tai muovikassien ostoa jne. Kunnioita paikallista kulttuuria
ottamalla selvää käyttäytymissäännöistä ja noudata niitä. Opettele vähintään 10 sanaa
paikallista kieltä.
3. Ennen kaikkea lähde matkaan avoimin mielin! Ei kannata käpertyä ainoastaan kaikkialla
ympärillä parveilevien toisten reppumatkailijoiden seuraan vaan etsiä kontaktia paikalliseen
väestöön, muihinkin kuin turismin parissa työskenteleviin.
Toivotan kaikille maailmankiertäjille ja nojatuolimatkailijoillekin oikein inspiroivia seikkailuja!
Lukuvinkit:
Ulkoasian ministeriön matkustustiedotteet
Matkailijan terveys
Kestävä matkailu
Tapakulttuurista kevyesti: Tuomas Milonoff & co; Riku Rantala: Mad Manners (WSOY, 2012)
TEKSTI JA KUVAT Hanna Vanhanen, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja