4. luukku: Syksyinen Suomi 100 -vierailu Kinaporissa
Historian opettajan syksyn kohokohta oli Suomen historian kurssin vierailu Kinaporin
palvelutaloon. Kinapori sijaitsee lähes kulman takana, ja sinne marssii Torkkelista viidessä
minuutissa. Vanhukset kertovat usein mielellään omista vaiheistaan, vaikka joskus joku
kieltäytyykin haastattelusta: ”En minä osaa kertoa mitään tärkeää enkä edes muista
mitään.” Historian kursseilla on aina mielekästä syventyä virallisen kertomuksen ohessa
yksilöiden tarinoihin. Opiskelijoiden tekemistä mainioista haastatteluista kokosin parhaat
palat:
Milka Mäki ja Alyssa Salvador: ”Haastattelumme teema oli tasa-arvo ja demokratia. Ennen haastattelua olimme käyneet Kansallismuseossa katsomassa näyttelyä “Julkinen ja kätketty Suomi”, jossa pääsimme tutustumaan Suomen historiaan kuvien välityksellä. Näyttelystä valitsimme yhden kuvan, joka liittyi haastattelun teemaan (ohessa). Kuva on otettu päivänä, jolloin Kekkonen aloitti presidenttinä ja vuoden 1956 yleislakko alkoi. Politiikka ja työ nousivatkin tärkeiksi aiheiksi haastattelun aikana.
Haastateltavamme Ulla T. kertoi paljon kiinnostavaa tietoa. Hän on kotoisin Helsingistä, missä on asunut koko elämänsä ajan. Hänen lapsuutensa oli köyhää, sillä hänen äitinsä oli yksinhuoltaja eikä perhe saanut minkäänlaisia tukia. Ulla kertoi muun muassa, että hänen isänsä hukkui, kun tämä yritti pelastaa Ullan nuorinta veljeä, joka oli pudonnut veneestä. Tarinat, joita saimme kuulla, saivat ajattelemaan, kuinka erilaista elämä Suomessa on ollut, ja miten paljon yhteiskunta on muuttunut.”
Ella Bergenström ja Iiri Repo: ”Haastattelimme Kinaporissa Sisko K:ta, erittäin pirteää ja
mukavaa Kinaporin asukasta. Valitsimme näyttelystä itsellemme aiheeksi kurittomat
kansalaiset ja kuvaksi eräät rock-festivaalit. Saimme haastateltavaksi juuri sopivan
näköisen tyypin. Nimittäin Sisko oli värikäs ja räväkkä, ja jutellessamme paljastui, että
hänen luonteensa oli samaa laatua.
Aloitimme kysymällä hieman taustoja hänen perheestään. Talvisodan alkaessa hän oli 7-
vuotias. Isä oli sodassa ja lapset evakossa maalaistalossa. Sodan jälkeen he asuivat
Keski-Suomessa, Kinnulan Jääjoella maanviljelijätilalla. Heitä oli siellä yhdeksän lasta ja
isä, sillä äiti oli kuollut.”
Max Kallio, ja Alex Domeney: ”Päätimme aloittaa haastattelun helpoilla ja yksinkertaisilla
kysymyksillä, esimerkiksi ´Mitä koulua kävit?´. Haastattelun loppupuolella siirryimme
vaativampiin kysymyksiin, kuten teollisuuteen ja yhteiskunnallisiin aiheisiin.
Haastateltavana oli 83-vuotias mies, joka kieltäytyi kertomasta meille nimeään. Aloitimme kysymällä miehen lapsuusajoista. Hän kävi kansakoulun “tuppukylässä”, jossa oli omien sanojensa mukaan aina luokan huonoin. Huonojen arvosanojen vuoksi lukio ei ollut vaihtoehto. Hän muutti ammattikoulun perässä Turkuun jatkamaan opintojaan puu- ja metsätalousalalla tietämättä, mitä siellä oli. Se ei rajoittanut hänen ammatinvalintaansa. Hän työskenteli esimerkiksi laivan koneasentajana ja korjaajana, seppänä, taksikuskina sekä vanginvartijana. Hän ei muistanut, millainen palkkataso oli, jokseenkin keskinkertainen. Erityisesti hän nautti taksikuskina ja vanginvartijana olemisesta, sillä erilaisten ihmisluonteiden ympäröimänä työskentely toi jännitystä arkeen. Teollisuuden työt olivat vaikeampia ja fyysisempiä kuin nykyään. Koneita oli tuohon aikaan vähemmän ja metsään mentiin vain kirves tai saha kädessä.”
Opiskelijoiden raportit pursuivat innostusta. Koulutehtävä muuttui mielekkääksi, kun vanhukset kuvailivat elämäänsä. Max ja Alex kirjoittivat: ”Kuva Suomen historiasta ja sen aikaisesta elämäntyylistä muuttui kiinnostavaksi haastattelutilanteessa. Totta kai kurssilla käytyjen tietojen pohjalta oli perusymmärrys ajasta, elämänlaadusta, teollistumisesta sekä vapaa-ajan vietosta. Tietojen kuuleminen kasvotusten sai kuitenkin ymmärtämään asiat paljon konkreettisemmin ja loi entistä läheisemmän ja tarkemman yhteyden historiaan.”
Vinkkinä kaikille: joululomalla voi tarjoutua mahdollisuus kokeilla haastattelua itsekin. Kysy joulupöydässä mummin tai ukin elämänvaiheista joitakin vilpittömiä kysymyksiä ja kuuntele tarkasti, mitä he sanovat. Tämä joulu saattaa olla viimeinen, jolloin kysymyksiin voi saada vastauksen! Kysy nyt, ettet kadu myöhemmin.
Anne Mattsson, historian ja yhteiskuntaopin opettaja