tämän luukun omistan ystäville jotka jaksavat seisoa rinnalla talven pimeydessä,  jotka hengittävät heleää nauruaan tähän hyytävään ilmaan,  yhtäkkiä ikkunan huurteeseen piirtyy hymyä jotka ottavat kädestä kiinni, kävelevät vierellä viiman keskellä,  eikä yhtäkkiä olekaan niin kylmä Aino Kivi