14. luukku: “Ystäville, jotka jaksavat seisoa rinnalla talven pimeydessä”

tämän luukun omistan ystäville

jotka jaksavat seisoa rinnalla talven pimeydessä, 

jotka hengittävät heleää nauruaan tähän hyytävään ilmaan, 

yhtäkkiä ikkunan huurteeseen piirtyy hymyä

jotka ottavat kädestä kiinni, kävelevät vierellä viiman keskellä, 

eikä yhtäkkiä olekaan niin kylmä

Aino Kivi