Ilmastonmuutos ja nykytaide -kurssilla pohdittiin, purjehdittiin, jaettiin tunteita sekä tehtiin taidetta
I
lmastonmuutos vaikuttaa meihin kaikkiin juuri nyt: kriisi on läsnä kaikkialla ympäristössä ja paljon esillä mediassa. Mitä asialle voi tehdä, mitä tunteita herää pintaan ja miltä tulevaisuus näyttää? Lukuvuoden 2022–23 ensimmäisessä jaksossa järjestetyllä projektikurssilla Ilmastonmuutos ja nykytaide (NYT06) syvennyttiin aiheeseen yhdessä tehden ja keskustellen.
Ilmastonmuutoksesta saa yleensä eniten tietoa lukemalla, minkä vuoksi nykytaidetta ja ilmastonmuutosta yhdistävä kurssi vaikutti mielenkiintoiselta. Kurssin aluksi kartoitimme yhdessä aihetta käsitelleitä taiteilijoita ja muita visuaalisen alan tekijöitä. Kunkin kurssilaisen tehtävänä oli etsiä teos, joka puhutteli, ja esittää se muulle ryhmälle. Ensimmäinen tehtävä antoi meille mahdollisuuden kuulla toisten mietteitä ja tutustutti useaan erilaiseen taideteokseen.
Ympäristökysymysten käsittely on luontevaa luokan seinien ulkopuolella, ympäristön äärellä. Yhdellä tunnilla meillä oli ohjelmassa retki Mustikkamaalle. Kävelymatkan aikana pohdimme ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä. Teimme pari pysähdystä, joiden aikana jaoimme mielipiteitä esimerkiksi Suomen osallisuudesta ilmastokriisissä. Perillä Mustikkamaalla hajaannuimme, ja jokainen valitsi paikan, jossa tehdä hetken taidetta siitä, mitä juuri silloin näki tai ajatteli.
Saimme myös mahdollisuuden käydä katsomassa Cinema Orionissa Saara Saarelan ohjaaman uuden Veden vartija -elokuvan. Dystooppinen elokuva seuraa tilannetta, jossa puhdas vesi on loppumassa ja sotilashallinnolla on armoton kontrolli veden jakamisen säätelystä. Päähenkilönä on Saga Sarkolan esittämä teemestari Noria. Isänsä kuoltua hän saa selville salaisuuden, joka muuttaa kaiken. Toivon kipinä herää, mutta kysymys kuuluu: kenelle tiedon voi luottaa ja mitä seuraavaksi? Elokuva perustuu Emma Itärannan romaaniin Teemestarin kirja (2012). Vakuuttavat hahmot, liikuttava tarina ja mieletön grafiikka tekivät elokuvasta vangitsevan. Elokuva esittää vesipulateeman avulla yhden näkymän tulevaisuudesta ja tällä tavoin koskettaa kurssimme aihealuetta. Puhtaan veden pula on tosielämässä ajankohtainen ongelma monissa paikoissa ja vilkas keskustelunaihe.
Osa ryhmästä näki Kaapelitehtaalla Sun & Sea -oopperaperformanssin. Keinotekoisella rannalla kerrotaan tarinaa ilmastonmuutoksesta aiheutuvasta huolesta laulamalla. Sun & Sea kesti tunnin, mutta ajantaju katosi kokonaan teosta tarkkaillessa: pienet eleet ja yksityiskohdat osuivat silmään ja henkilöhahmoista alkoi tulemaan tarinoita. Esitys oli kuin ihan mikä tahansa normaali kesäpäivä rannalla, laulua lukuun ottamatta. Auringonpaisteessa ihmiset loikoilivat ja pelasivat rantapelejä viettäen aikaa yhdessä tai yksin. Esityksen loppuessa valtasi epärealistinen olo, kun oli niin keskittynyt esitykseen, vähän niin kuin lähtisi elokuvateatterista.
Alkukurssin ajan valmistauduimme purjehdukseen, ja pian tulikin kauan odotettu päivämäärä 13.9, jolloin astuimme Suomen purjelaivasäätiön koulutusalus Kuunari Helenan kyytiin. Kuunari Helena on Uudessakaupungissa 8.5.1992 vesille laskeutunut Suomen Purjelaivasäätiön suurin koululaiva. Miehistö otti meidät vastaan, ja ohjelma alkoi ryhmäjaolla, jossa toiset asettuivat styyrpuuriin ja toiset paapuurin. Päälle puettiin vettä hylkivät takit ja haalarit sekä tietenkin pelastusliivit.
Kannella oli ensimmäinen kokoontuminen kaikesta tärkeästä tiedosta ja hätätilanteessa toiminnasta. Opetus alkoi purjeiden köysien käsittelystä ja purjehdussanastosta. Hieno hetki oli laivan lähtö Helsingistä: matka oli alkanut! Tyyni meri ja pilvinen sää toivat hyvän tunnelman alukselle. Alkuillasta saavuimme Porvoon Pirttisaareen, jonka laiturissa yövyimme. Perillä lähdimme taiteilemaan ja seikkailemaan saaren metsissä, kallioilla ja hylätyissä taloissa.
Laivassa nukutun yön jälkeen aamu aloitettiin varhain aamupalalla ja meille luvattiin päiväksi myrskyisää purjehdussäätä, josta oltiin joko jännittyneitä tai innoissaan. Aamupäivä oli aikaa kunkin omaan taiteelliseen työskentelyyn. Kun lähdimme puolilta päivin purjehtimaan kohti Helsinkiä, aallot olivat paljon suuremmat kuin edellisenä päivänä, joten kannella piti pitää laivasta lujasti kiinni ja vaatteet saivat kastua kunnolla. Tekemistä riitti köysien säätämisestä lounasastioiden tiskaukseen. Muutaman tunnin vauhdikkaan purjehtimisen jälkeen tutut Helsingin maisemat alkoivat näkyä ja rantautuessa pidettiin touhukas loppusiivous.
Kun kokoonnuimme koululla purjehduksen jälkeen, jaoimme sen tunnelmia ja jokainen vei kuunarilla aloittamansa taiteellisen työskentelyn loppuun asti. Tuloksena oli kolmetoista erilaista teosta, jotka kokosimme näyttelyksi yhdessä samaan aikaan järjestetyn kurssin Nykytaide valokuvan kautta – ympäristötaiteesta yhteisötaiteeseen (NYT04) kanssa. Pinnalla-nimen saanut näyttely oli esillä Helsingin kuvataidelukion ala-aulassa ja toisessa kerroksessa 3.10.–4.11.2022.
TEKSTI Aurora Lahtinen, Anniina Alsén ja Heikki Heinonen
KUVAT Katja Särkkä, Nuppu Rauramo, Oliver Leppo ja Valo Saarni