Juuri korkeakouluopintonsa aloittaneet alumnimme innostivat abeja

Koulumme opot järjestävät abeille monta mahdollisuutta tutustua jatko-opintovaihtoehtoihin. Yksi suosituimmista tavoista on osallistua perinteiseen jatko-opintopaneeliin, jossa esiintyy Torkkelin viime tai edelliskevään ylioppilaita. Tällaista paneelimuotoista tilaisuutta ehdotti jo vuosia sitten eräs opiskelijamme, ja opot tarttuivat heti ideaan. Onkin aina kiinnostavaa ja innostavaa kuulla, minne entiset tossut päätyvät opinnoissaan ja elämässään. Niin tälläkin kertaa.

Yliopistoissa ympäri Suomen

Marraskuisena keskiviikkona Torkkelin saliin saapui kolme opintonsa aloittanutta innokasta opiskelijaa: Kristiina Hämäläinen Aalto yliopiston bioinformaatioteknologian oppiaineesta, Eli Olvio Helsingin yliopiston kiinan kielen opintosuunnasta ja Antero Heino Aallon arkkitehtiosastolta. Lisäksi hybriditilaisuudessa videoyhteyden avulla keskustelivat Lapin yliopistosta vaatesuunnittelua opiskeleva Noa Autio ja Turun yliopistosta yleistä kirjallisuustiedettä opiskeleva Aino Kuusinen. Opo Sari Vahtera juonsi tilaisuuden. Salissa istui ainakin 60 abiturienttia kuuntelemassa ja kyselemässä vieraiden kokemuksista.

Opintoja kynää ja paperia käyttäen

Lämminhenkisen juttelun aikana saimme tietää, millainen on yliopistojen taloudellinen ja henkinen tila koronavuosien jälkeen. Aalto-yliopistokin luottaa perinteiseen tekniikkaan: massaluentojen jälkeen tehdään kynä+paperi-menetelmällä tehtäviä, jotka palautetaan palautuslaatikkoon.

Lukio-opinnot tietokoneella suorittaneita opiskelijoita paluu 1980-luvun menetelmiin on hämmentänyt ja huvittanut. Proteeseja jo toisena opiskeluvuonnaan suunnitteleva Kristiina kommentoi, ettei juuri viitsi käydä puuduttavilla luennoilla, mutta sen sijaan hän osallistuu kahteen tutkimusryhmään, joissa tekee töitä ja tiedettä.

Aino oli kirjoittanut kirjallisuustieteen pääsykoe-esseensä lyijykynällä paperille, mikä oli tuntunut oudolta ja vaativalta. Läpi oli kuitenkin koe mennyt, vaikkei edes pääsykoekirjaa ollut tullut luettua. Kokeessa Ainoa auttoivat hyvät analyysitaidot, joita Torkkelin monitaiteisuus oli osaltaan kehittänyt. Muutkin kertoivat samantapaisesta suhtautumisesta pyrkimiseen: heittämällä sisään, vaikka stressi oli ollut kova.

Mukaan bileisiin ja oikeisiin töihin

Opiskeluelämä on paljon muutakin kuin opiskelua. Nuoret opiskelijat kuvasivat, millaisia runsaita mahdollisuuksia on osallistua niin bileisiin kuin ainejärjestöpuuhiin. Antero huomautti, että innokkaimpia bilettäjiä ei näy kursseilla eikä heihin siis tutustu, ellei itsekin biletä. Anteron mukaan kursseilla tutustuu toisiin opiskelijoihin kuin huomaamatta, koska arkkitehtuuriopinnoissa tehdään ryhmätöitä kaiken aikaa. Tämä johtuu osin säästösyistä, koska opettajien on kevyempää antaa ryhmä- kuin yksilöohjausta.

Aino kertoi kirjoittaneensa juttuja ja tehneensä kuvitustöitä ainejärjestölehteen. Hän oli innostunut kirjallisuuspiireistä ja imeytynyt Turun vilkkaaseen kulttuurielämään jo täysillä mukaan. Noan mukaan Lapin yliopiston taidesiivessä opiskelijat tapaavat toisiaan, mutteivät kovin paljon muiden alojen opiskelijoita, esimerkiksi juristeja. Se ei paljon haittaa, kun hommaa ja tekemistä Noalla riittää esimerkiksi Lykissä eli Lapin yliopiston teatteriryhmässä.

Torkkelista saadut eväät

Yleisöstä kyseltiin myös yksityiskohtaisia kysymyksiä esiintyjiltä. Esimerkiksi arkkitehtuuriopinnoista haluttiin tietää, antaako Torkkeli erityisiä valmiuksia arkkitehtuuriin pyrkimisessä. Antero totesi, että kyllä vain. Arkkitehtuurikurssit opettavat monenlaisia tietoja ja taitoja materiaalivalinnoista aikapaineen sietämiseen. Torkkelin käyneet tietävät, mitä on tehdä taidetta ja miten saadaan asioita valmiiksi deadlineen mennessä.

Kaikki opiskelijat korostivat, miten hyödyllistä on oppia itsenäiseksi jo lukiossa. Yliopistossa on pakko hallita itse omat aikataulunsa ja saatava opintoja kokoon. Perään ei kysellä vaan edistymisestä on itse vastuussa.

Herkin hetki tuli paneelikeskustelun lopussa. Kristiina kiitti sydämensä pohjasta matematiikan taidoistaan Torkkelin matikan opettajaa Matti Sallista. Hänen mukaansa Matti oli opettanut hänelle kaiken, mitä matematiikasta tuli tietää. Ja ennen kaikkea asenteen: ”Periksi ei anneta!”

TEKSTI Anne Mattsson
KUVA Olli Laitinen