Kevään 2021 ylioppilaan puhe
Arvoisat juhlaa seuraavat sukulaiset ja ystävät, opettajat ja ylioppilaat!
Työmme on vihdoin kantanut hedelmää. Vaikka painamme tänään lakit päähän tyhjän yleisön edessä, tunnen suunnatonta iloa saadessamme kokoontua vielä kerran juhlistamaan yhteistä saavutustamme – valmistumista. Samalla juhlan aiheena ovat matkalla solmitut ystävyyssuhteet, lakin eteen tehty työ ja edessämme avautuva mahdollisuuksien kirjo.
On selvää, että lukioaikamme on ollut pitkälti ennalta-arvaamatonta ja täynnä epävarmuutta. Tuulisen Torkkelinmäen ylös kiipeäminen muuttui varoittamatta omassa sängyssä vietetyiksi aamun oppitunneiksi ja lopulta myös viimeinen lukuvuotemme riisuttiin varsin koruttomaksi.
Tapahtumien kulusta huolimatta ilonaiheita riittää. Rohkaisen teitä tänään muistamaan ja juhlimaan kaikkea lukion aikana yhdessä koettua – harmittelulle on sijaa muuna päivänä. Kannustan myös ylioppilaiden läheisiä samaan: vaikka penkkarien kaltaiset perinteet seisovat kulttuurissamme vankalla pohjalla, saattaa niiden muisteleminen tuntua vastavalmistuneista erityisen kipeältä.
Koska tulimme taidelukioon pääsykokeiden kautta, oli enemmistö meistä koulun alkaessa keskellä täysin tuntemattomia ihmisiä. Paikkojen löytäminen, vieraat kasvot ja uuden koulun tavat hermostuttivat monia. Ajan myötä nämä punoutuivat osaksi arkea, ja uskon Torkkelissa solmittujen ihmissuhteiden kantavan läpi elämän.
Arvoisat ylioppilaat, te teitte Torkkelin. Muistan lämmöllä kaikkea yhdessä tehtyä ja järjestettyä: ensimmäisten viikkojen hälinää, ikimuistoisia vanhoja, taidelukioiden tempauksia ja sujuvasti etänä toteutettua abigaalaa.
Selvin meitä yhdistävä tekijä on taide. Jo koulun alkaessa yhteinen maaperä toi turvaa, ja jaettu intohimo on ollut koko lukioaikamme kantava voima. Moninaisiin tekniikoihin tutustuminen, kannustava ilmapiiri ja itselle rakkain tapa tehdä ovat tarjonneet elintärkeää vastapainoa opiskelulle.
Omat itseilmaisun keinoni ovat laajentuneet muun muassa filmikuvauksen, taidegrafiikan ja öljymaalauksen kursseilla, ja uskon löytäväni taiteesta iloa ja inspiraatiota myös jatkossa.
Torkkeli on ollut minulle turvallinen paikka kasvaa. Suvaitsevaisuus ja avoimuus ovat koulumme perusarvoja, jotka ovat mahdollistaneet loputtoman kirjon tapoja olla, elää ja kokea. Itsensä etsiminen sallivassa ympäristössä on ollut keskeinen osa aikaamme lukiossa: olemme kannustaneet toisiamme kyseenalaistamaan normeja ja keskustelemaan avoimesti sekä oppitunneilla että niiden ulkopuolella. Nyt olemme aavistuksen valmiimpia, aavistuksen aikuisempia.
Vaikka juhlistamme meitä, kuuluu valkolakeista kiitos ammatitaitoisille ja sydämellisille opettajillemme. Taiteen, luonnontieteiden, kielten ja humanististen aineiden laadukas opetus on suonut meille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia ympäröivää maailmaa ja vahvistaa osaamistamme. Kiitän opettajia kaikkien tänään valmistuvien puolesta: tukenne on ollut korvaamatonta. Kiitos myös rehtorille, koulun muulle henkilökunnalle ja kotiväelle: ilman teitä emme olisi tässä.
Arvoisat ylioppilaat, muistakaa kiittää myös itseänne. Koulumme käytävät kaikuvat usein itseironian värittämistä lausahduksista, mutta tänään kannustan teitä vilpittömään ylpeyteen itsestänne ja onnistumisestanne. Lakin päähän painaminen on arvokas välietappi elämän mittaisella oppimisen polulla. Tällä matkalla askeleet olette ottaneet te, kaikki työ on teidän tekemäänne. Riemuitkaa tästä saavutuksesta, onnitelkaa toisianne: uurastus on nyt takana.
Ylpeys ja kiitollisuus eivät sulje pois epävarmuutta, jonka tunteminen kuuluu perusoikeuksiinne elämänvaiheesta riippumatta. Nuorten keskuudessa huolta tulevaisuudesta on aikaisemmin herättänyt ilmastonmuutos, mutta nyt pandemia on hämärtänyt näkymiä entisestään. Valmistumisen osuminen vallitseviin olosuhteisiin on omiaan herättämään hämmennystä, jopa pelkoa.
Minulle lukio on ollut pitkälti itseeni luottamaan opettelua. Tämän näennäisesti yksinkertaisen taidon omaksuminen on usein tuottanut suurempia haasteita kuin itse opetussuunnitelmaan kirjatut sisällöt. Siis vakuutan nyt teille: elämä kantaa.
Monelle meistä lukio on antanut lisäaikaa tulevaisuuden vaihtoehdoilla pallotteluun. Kenties joidenkin ajatukset jatko-opinnoista ja edessä siintävistä vuosista ovat kirkastuneet, mutta toiset meistä etsivät edelleen selkeitä tienviittoja. Muistan tänään erityisesti teitä, jotka ette tunne vielä seuraavia askelianne: kiirettä ei ole. Olemme tulevaisuuden moniosaajia, ja kaikki avatut ovet ovat meille hyödyksi. Kannustan teitä kokeilemaan ja tutkimaan, kunnes löydätte oman paikkanne. Suorituskeskeinen yhteiskunta kannustaa meitä suuriin päätöksiin yhä nuorempina: uskaltakaa päättää oma tahtinne itse.
Tiemme erkanevat tänään, mutta Torkkeli yhdistää meitä aina. Myös minun lakkini lipan alle on kaiverrettu ehkä tärkein lukiossa oppimani asia: periksi ei anneta. Juhlikaa ja riemuitkaa tänään, me emme antaneet! Tulevaisuus odottaa meitä, iloitkaa sen mahdollisuuksista.
Reetta Saine
