“Hymyilen pienesti kirkkaalle päivälle korjatessani kukallista hamettani hermostuneena”

YKKÖSTEN ALKUTUNNELMIA

“Käytävässä odotan tunnin alkamista, kelloa vilkuillen. Kaikki liikkuu nopeasti ja oppilaiden nauru ja puheensorina kantautuvat karuista seinistä. Kaikki on karmivan valkoista, tasaisen kulmikasta ja lattia läikikäs tummanharmaa. Näen oppilaiden sylissä tietokoneita, joilla he varmasti tekevät viime tipassa palautettavia tehtäviään. Muutamasta ikkunasta lankeava valo maalaa vaaleampia läikkiä rumaan lattiaan. Hymyilen pienesti kirkkaalle päivälle korjatessani kukallista hamettani hermostuneena. Täällä on hiostavaa kuin saunassa. Näen punaisia huulia kääntyvän aitoihin hymyihin uusien ykkösten keskuudessa, missä kysellään innokkaasti toisten erilaisista taustoista. Katselen heitä hiljaisena turvallisen välimatkan päästä, missä seison ja keskityn musiikkiin korvissani, joka pitää jännitykseni kurissa.”

Nella Immonen

 

“Tällä hetkellä pidän uudesta koulustani jo kovasti. Ylempien vuosiluokkien hipsterit eivät enää saa niskavilloja pystyyn. Opettajat ovat myös ainakin tähän asti olleet mukavia. Torkkelin yhteishenki vaikuttaa minusta hyvältä ja lämpimältä enkä ole koulun ulkopuolisissa tapahtumissa koululaisia tavatessani tuntenut oloani kertaakaan ulkopuoliseksi. Aina kysyessäni ylemmillä vuosiluokilla opiskelevilta apua jossain, olen saanut asiallisen ja ystävällisen vastauksen!”

itikka

“Jos tietokoneiden näpyttelyä ja hiljaista puheensorinaa ei lasketa, on luokka hiljainen ja rauhallinen. Huone on aivan täynnä ensimmäisen vuoden opiskelijoita muutamaa takarivin paikkaa lukuun ottamatta. Kaikki ovat keskittyneet kirjoittamaan.

Ulkoa tulee kirkkaita loppukesän auringon säteitä, jotka vielä lämmittävät jonkin aikaa ennen kuin harmaa ja sateinen syksy taas alkaa. Koulua on mennyt jo kaksi viikkoa. Välillä minusta tuntuu siltä kuin olisin aina ollut täällä, joinain aamuina taas kuin kävelisin pääovista sisään ensimmäistä kertaa.

Lukion alkaminen oli pelottavaa. Ensimmäinen viikko meni etsiessä, varoessa ja tutustuessa. Toisella viikolla kaikki on tullut tutummaksi. Ihmiset, käytävät, luokat ja käytännöt. Edelleen välillä tuntuu siltä, että olen vanhempien oppilaiden tiellä ja koko ajan eksyksissä. Tiedän, että totun tähän kaikkeen ajan kanssa.”

Ella Ekström

 

“Ensivaikutelma Torkkelista oli se, joka minut oli myös tähän kouluun alun perinkin houkuttanut: omaperäisyys. Oppilaiden erikoiset tyylit, mukavat opettajat ja luova ilmapiiri saivat Torkkelin tuntumaan nopeasti kotoisalta. Toisaalta vaikutelma Torkkelista oli myös sekava. Käytävät olivat tupaten täynnä ja pimeitä. Wilma kaatui ja lukujärjestykset näyttivät vääriä luokkia. Ryhmäläiseni olivat hiljaisia ja yhtä eksyneitä kuin minäkin.

Onneksi asiat selkeytyivät nopeasti. Loin ryhmälleni Whatsapp-ryhmän, johon saimme ensimmäisen viikon aikana kaikki mukaan, ja asiat alkoivat kulkea omalla painollaan, tietyssä rytmissä.

Ykkösten ryhmäytymisiltapäivässä saatu tehtävä Tossujaisiin lähensi ryhmääni toden teolla, vaikken itse Tossujaisiin päässytkään. Meidän videomme tekeminen vaati paljon yhteistyötä ja ideoimista, ja lähes koko ryhmä vietti aikaa yhdessä. Kuvauksista syntyi paljon vitsejä ja naurua ja parasta oli, että kaikki lähtivät mukaan luomaan mahdollisimman pöhköä ideaa.”

Reeka Murtomäki

“Katsoessani ikkunasta ulos näen kauniin Kallion ja vanhoja rakennuksia, joiden ikkunoista heijastuu auringon valo. Mieliala kohenee. Viihdyn tässä koulussa. Opettajat ja tunnit ovat mukavia. On myös kivaa kävellä metrolta koululle joka aamu sekä seurata Kallion rentoa ja boheemia elämää. Samat maisemat näen vielä kolmen vuoden ajan.”

Ella Etelämäki

KUVAT: Emily Pöyliö, mediatiimi