14. luukku: Sirpan jouluruno
Joulu tulee pian.
Huomaan sen koska,
ihmiset muistavat hymyillä enemmän,
koska pimeys saa sävyjä sisälleen
ja koska minä olen olemassa
tänään ja päivieni loppuun asti.
Talletan valoja ja varjoja mieleeni:
vastasyttyneet joulukuusen kirkkaat kynttilät
vastasatanut puhdas lumi kaulaliinani pinnalla
vastaherännyt tunne,
että en ole enää aivan niin kaukana kotoa,
sillä huomaan,
että joulu on tulossa
ja etten ole aikoihin kaivannut mitään
niin kuin kaipaan havunneulasten tuoksua
tai lasin kilahdusta toista lasia vasten
tai hetkeä, jota en päästä katoamaan.
En silloinkaan, kun luulen, että kaikki hyvä
on kerran jo viipynyt kohdallani
ja mennyt
ja hupsuuttani kuvittelen,
että elämäni on vain tähdenlennon kaari
revontulien värittämällä taivaalla.
Sirpan lukiossa kirjoittama jouluruno