Mitä ovat lukioverkko ja lukiokampukset – ja mihin niitä tarvitaan?

Helsingissä on 13 kaupungin lukiota, joissa on noin 7300 opiskelijaa tällä hetkellä. Ammatillisissa oppilaitoksissa on hieman yli 7000 opiskelijaa. Helsingissä taataan lukiopaikka 60%:lle peruskoulun päättävästä ikäluokasta. Nykyennusteiden mukaan ikäluokat pienenevät vuoteen 2020 saakka. Siis jotain pitäisi tehdä.

Viime keväänä opetuslautakunta antoi Nalille (nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja) tehtäväksi suunnitella ratkaisu vähenevään opiskelijamäärään. Linjanjohtaja ja lukioiden rehtorit alkoivat pohtia erilaisia ratkaisumalleja. Löydettiin kolme tapaa saada säästöjä aikaan.

Juustohöylämallissa jokaisesta lukiosta vähennetään aloituspaikkoja tasaisesti. Lakkautusmallissa lopetetaan 1–2 lukiota. Kampusmallisssa lukioista muodostetaan kampuksia, jotka tarjoavat yhteisiä kursseja. Lukioiden rehtorit pitivät parhaana kampusmallia, ja niinpä ryhdyttiin miettimään, mitä kampus tarkoittaa, mitkä lukiot muodostavat keskenään kampuksen ja miten kampukset toimivat.

Päädyimme kolmeen neljän lukion muodostamaan kampukseen. Meidän kampuskavereitamme ovat Alppilan lukio, Itäkeskuksen lukio ja Kallion lukio. Mehän olemme Kallion lukion kanssa tehneet laajaa yhteistyötä jo useita vuosia, ja kahden muun koulun mukaantulo voi tuoda taas uusia ulottuvuuksia esimerkiksi harvinaisten kurssien järjestämisessä. Myös kokemuksemme kuuden lukion yhteisistä KoSy-kursseista tukee kampustoiminnan järkevyyttä.

Mielipidekirjoituksissa on esitetty huolta koulujen omaleimaisuuden katoamisesta, opettajien ja opiskelijoiden jatkuvasta matkustelusta ympäri kaupunkia, koulupäivien venymisestä ja erilaisten oppilasainesten sekoittumisesta. Mielestäni huoli ja pelko on estänyt näkemästä hyödyt.

Kampuksien lukiot säilyvät itsenäisinä. Jokaisella koululla on edelleen oma rehtori, oma erityistehtävä tai omaleimaisuus, oma identiteetti ja oma hakusysteemi. Jokaisen koulun hengen, omaleimaisuuden ja toimintakulttuurin synnyttävät siellä toimivat ihmiset.

Kallion ja meidän monivuotinen yhteistyö on auttanut meitä taloudellisesti tiukkoina vuosina pitämään opintotarjonnan laajana ja laadukkaana. Se on vaatinut yhteisen näkemyksen löytämistä ja joskus omien käytänteiden soveltamista yhteisen hyvän vuoksi.

Me kaikki voimme oppia toisiltamme, niin opiskelijat, opettajat kuin rehtorit. Meidän kaikkien on hyvä muistaa avoimuus ja antaa uusien tuulten puhaltaa Torkkelinmäellä.