Suunnittelua ja sattumaa

Ensimmäinen kesätyöpaikkani teekkarina oli erään pikkukaupungin valimossa, jossa puhdistin rautavaluja rälläkällä. Tulipa sitten työn alle omituinen pumpun pesä, jonka yhdestä kohoumasta en millään saanut selvää, oliko se valuvirhe, joka hiotaan pois, vai jokin korvake, joka ehdottomasti säästetään. Kun kysyin työkavereiltani neuvoa, kukaan ei tiennyt mitä tehdä, tokaisivat vain, että lomalla olevan työnjohtajan kopissa pitäisi olla piirustukset.

Löysin piirustukset, jotka oli saatu tilaajalta ja joihin oli tehty paljon muutoksia. Kaikki muutoksista kertova opastava teksti oli venäjäksi. Kului puoli tuntia, ja astuin työnjohtajan kopista ikionnellisena, sillä olin saanut selville, että kohouma oli korvake ja se piti säästää. Olin tarvinnut kahta taitoa, joita en rehellisesti sanoen odottanut – saati tiennyt – tarvitsevani: venäjän kieltä (lyhyt kurssi lukiossa) ja koneenpiirustusta (1. vuosikurssin pakollinen aine TKK:ssa). Onnellinen sattuma siis.

Nykyään olen töissä rekrytointialalla. Olen huomannut, että suurin yksittäinen ihmisen urakehitykseen vaikuttava seikka on – sattuma. Uraansa ja tulevaisuuttaan voi ja ehdottomasti kannattaakin suunnitella, mutta se, millaiseksi ne lopulta muodostuvat, riippuu viime kädessä sattumasta.

Itselleni opiskelun suurin merkitys on ollut siinä, että se avaa tai pitää auki mahdollisimman monia ovia. Harva nuori vielä tietää varmaksi, mitä haluaa lukion jälkeen tehdä, joten opiskelupaikan ennakoiminen voi olla vaikeaa. Silti kannattaa ottaa selvää jo ihan lukion ensimmäisen vuoden aikana, mitä edes vähänkään kiinnostavilta tuntuvien opiskelupaikkojen pääsyvaatimuksiin sisältyy, ja suunnitella lukion kursseja jo alusta asti myös siltä pohjalta. Sattumaa voi nimittäin vähän autella: aina on tilaa myös ilmaveiville.