Opettavainen runo nuorille hevosharrastajille – Hetkiä ja kuvakulmia

Opettavainen runo nuorille hevosharrastajille

Metsässä värejä
Maassa lehtiä
Punaista, keltaista, oranssia, ruskeaa
Aurinko saa ne loistamaan kultaa

Kaviot kopisevat hiekkatiellä
Askelet kaikuu hongista
Hevonen ja ratsastaja
Siellä näyttää olevan

Lihakset liikkuvat
Askel on ripeä
Voima on valtaisa
Sitä luulee hallitsevansa

Metallia ja nahkaa
Nuoren tytön tahto
Vaan hevollakin on sellainen
Eikä sitä varusteet kahlitse

Koppoti, koppoti, koppoti koo
Kaviot uppoavat peltoon
Vauhdin hurmasta pitävät molemmat
Mutta ohjista kumpikohan?

“Pöllö tyttö hentoinen
On kovakin mahtailemaan
Vaan kumpikohan määrääkään”
Hepo tuumailee

Koppoti, koppoti, koppoti koo
Piu piu piu
Tömps
Koppotikoppotikoppotikoppoti

Sinne lensi tantereeseen
Nuori tyttönen
Hepo nauraa hirnailee
Ja laukkaa kotiinsa

HAH-HAH-HAA!

Ai, ai, ai
Housuissa on kuraa
Ja vähän jomottaa
Missäköhän on raippani
Perhana sitä ponia!

Tallilla taas tavataan
Ja molempia nolottaa
”Anteeksi kun sut lennätin”
Hepo hörähtää,
”Vaan järki pidä mukana

Kun lujaa menet satulatta.”

> Iris Aalto, abiturientti