“Nytkö tämä oikeasti tapahtuu?” – Filipan tanssitunnelmia
Epätavallisesti vuonna 2022 Helsingin kuvataidelukio, kuten monet muutkin lukiot, saivat nauttia kaksista wanhojen tansseista saman lukuvuoden aikana. Nyt jälkeenpäin on helppo nauraa kahden viime vuoden vanhojen epäonnisuudelle, mutta tanssien valmistelu, useat lisäharjoitukset ja alituinen päivien siirtäminen tuntuivat lannistavilta.
Jännitystä, hikisiä käsiä ja pukujen kahinaa. Näistäkö on wanhat tehty? Tunnelma oli kaikesta alkuvuoden stressistä huolimatta korkealla, kun odotimme tanssien alkamista Valkoisessa salissa. Ihailimme kaikki toisiemme asuja ja joimme hermostuneesti tarjolla olevaa vettä. Useat tähyilivät kohti ulko-ovia ennen H-hetkeä nähdäkseen, ehtisivätkö heidän ystävänsä katsomaan esitystä ajoissa. Sisääntulomusiikin äkillisesti käynnistyessä kaikki ryhdistäytyivät ja rupattelu loppui.
Tilanne tuntui epätodelliselta astuessani yleisön eteen: nytkö tämä oikeasti tapahtuu? Oma jännitykseni laukesi, kun vaihdoimme vahingossa parini kanssa paikkoja avaustanssin aikana. Aloin tämän jälkeen hymyillä ja tajusin, että tilanne ei ollut vakava. Ensimmäisen tanssin jälkeen totesimme parini kanssa, että hyvin meni. Loput tanssit menivätkin hujauksessa.
Rupesin pohtimaan vanhojen tanssien merkitystä erityisesti Helsingin kuvataidelukion kontekstissa. Miten 20–30-luvuilta peräisin oleva – edelleen varsin sukupuolittunut – perinne sopii tällaiseen progressiiviseen kouluun kuin Torkkeli.
Tulin siihen tulokseen, että sen tärkeys opiskelijoille muodostuu wanhojen yhteisöllisyydestä. Kaikki saavat yhdessä sählätä ja harjoitella tansseja sekä kokea vanhojenpäivän juhlavan tunnelman. Helsingin kuvataidelukion toisen vuoden opiskelija Tytti Sandholm sanoikin, että wanhoista päällimmäiseksi jäi mieleen se, miten lämmin, yhteisöllinen ja huoleton tunnelma vanhoissa vallitsi. Olen itse Tytin kanssa samaa mieltä, ja niin on varmaan moni muukin.
,
Vanhojen tanssit ovat lähteneet perinteestä, jossa Helsingin normaalilyseon toisen vuoden opiskelijat juurikin 20- sekä 30-luvuilla pukeutuivat teatterilta lainattuun edvardiaaniseen puvustukseen tai vanhempiensa vanhaan liian isoon frakkiin ja maskeerasivat itsensä keski-ikäisen näköisiksi. Tämä tapahtui, kuten nykyäänkin, päivää penkinpainajaisten eli tutummin penkkareiden jälkeen. Alkuperäiseen vanhojenpäivään kuului alempien vuosiluokkien tunneilla käyminen ja 1800-luvulta peräisien olevien tanssien tanssiminen, joka muodostaa nykypäivänäkin vanhojenpäivän ytimen.
Vanhojen mystisestä alkuperästä huolimatta Norssin perinnettä näytti jatkaneen Arkadian yhteislyseo, jossa vanhoja juhlittiin pitkälle 60-luvulle asti. Vanhat saivat 80-luvulla uuden nosteen amerikkalaisen prom-kulttuurin rantautuessa Suomeen. 2000-luvulla vanhat ovatkin irtautuneet lopullisesti teatraalisista juuristaan ja muuttuneet pikemminkin “päiväni prinsessana” -tyyliseksi juhlinnaksi,
Viime kädessä uskon, että vuoden 2022 vanhojen tanssit ja ehkä juuri niiden epäonniset olosuhteet ovat tuoneet meitä wanhoja lähemmäksi toisiaan. Ajallaan järjestetyt jatkot tai helmikuisessa räntäsateessa rämpinen eivät välttämättä olisi jääneet mieleen yhtä vahvasti.
TEKSTI Filippa Jonasson
KUVAT Iida Muurinen