On turvallista pelätä yhdessä
Syyskuisena maanantai-iltapäivänä Torkkelin ykköset pääsivät osallistumaan koulun salissa keskustelevaan teatteriesitykseen nimeltä Pelko. Olimme saaneet lähettää etukäteen anonyymejä kirjeitä näytöksen tekijöille Juha Valkeapäälle sekä Taito Hoffrenille.
Opiskelijoita kerääntyy saliin, joka täyttyy hetkessä. Ihmiset asettuvat paikoilleen, esiintyjät ovat jo paikalla. Ilmassa leijailee pullantuoksu, aivan kuin kotona. Valkeapää ja Hoffren jutustelevat opiskelijoiden kanssa, kertovat yleisesti esimerkiksi urastaan. Heillä on kokemusta taustalla, mutta tämä on yhdeksän vuoden tauon jälkeen uusi yhteinen teatteriesitys.
Esitys alkaa valojen pimenemisellä sekä rauhallisella, hieman mystisellä musiikilla. Tämän jälkeen kuulemme kiinnostavan kirjeen, jossa käsitellään Lappia, sotaa, ajatusta turvallisesta kodista ja sellaisen tarjoamista omalle perheelle. Kirjeen jälkeen kuulemme selityksiä lasten tekemille maalauksille, jotka on kiinnitetty esitystilan lavasteiksi. Lasten pelonaiheet naurattavat, herättävät sympatiaa mutta myös ovat monelle sangen tuttuja. Lapset ovat taiteilleet esimerkiksi sotaa, “huppelissa olevia ihmisiä”, päälle ajavia mopoja, kiusaamista ja tsunameja.
Keskusteleva teatterimuoto innosti ja nauratti yleisöä. On hauskaa seurata esiintyjien hämmentäviä huutoja, polkupyörällä kaahailua sekä katsojien osallistuttamista näytökseen. Merkittävä osa näytöstä oli pullonpyörityksen pelaaminen, jossa joukko opiskelijoita kerääntyi eteen kyselemään toisiltaan kysymyksiä pelosta. Pelaamisen aikana vallitsi yhteisöllinen tunnelma.
Näytös päättyy koulun oppilaiden kirjoittamiin kirjeisiin, joita jokainen hiljentyy kuuntelemaan ja pohtimaan. Kirjeissä käsitellään sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ilmastonmuutosta ja koulun aiheuttamaa stressiä sekä pohditaan sitä, kuinka pelko on kaikille erilaista.
Keskusteleva teatterimuoto oli kiinnostava sekä uusi kokemus. Pelko aiheena oli mielenkiintoinen, ja monille varmasti hyvin henkilökohtainen. Esitys pysyi kuitenkin sopivasti kevyenä mutta sai myös syvyyttä esimerkiksi kirjeistä. Kun katsojia jututti, he ottivat esille esityksen pituuden sekä hitaan tempon. Hitaus toi kokonaisuuteen tunteen, joka pelossakin saattaa olla läsnä. Tunne ei lähde nopeasti ohi vaan säilyy pitkän aikaa. Toisaalta rauhallinen eteneminen toi myös turvallisuuden tunnetta katsojille. Näytöksestä katsojat tunsivat yhteisöllisyyttä toistensa sekä esiintyjien kanssa. Aiheet saivat pohtimaan pelkoa ja huomaamaan, kuinka samanlaisia asioita ihmiset pelkäävätkään. Esitys toi sanomattoman pelon esille tuoreesta näkökulmasta.
TEKSTI Aino Kuusinen, mediatiimi
KUVAT Rose Ceylan ja Sara Eskelinen