Elokuvaa meille Pariisissa
À nous le cinéma! (Elokuva meille!) on kansainvälisen elokuvakasvatushankkeen Cinéma cent ans de jeunesse lukuvuoden päätösfestivaali Pariisin elokuva-arkistolla. Tapahtumaan kokoontui yli neljäkymmentä ryhmää 15 eri maasta ympäri maailmaa, kaukaisimmat vieraat tulivat Japanista ja Argentiinasta.
Remissi-elokuvamme herätti ihastusta viimeistellyllä jäljellä ja käsitteellisyydellään. 
Salle Langlois on Cinématheque francaisen suuri arvostettu sali. 
Yleisö sai kommentoida ja kysyä. Tarkimmat huomiot tulivat lapsikatsojilta. 
Olimme hyvin valmistautuneet puheenvuoroomme, joten pystyimme vastaamaan perustellen kaikkiin kysymyksiin. 
Kun urakka on ohi, on helppo hymyillä. Nyt nautitaan!
KUVAT Emiliano Ovejero
Lähtöaamuna ei vielä tuntunut mitenkään erikoiselta. Lentokonematka meni lähinnä nukkuessa, kun olimme joutuneet heräämään jo neljältä. Saapuessamme Charles de Gaullen lentokentälle sää oli hyvin sateinen, mutta onneksi seuraavana päivänä saimme nauttia paremmista, aurinkoisemmista, ilmoista. Ensimmäisenä päivänä haahuilimme ryhmissä ympäri Pariisia ja tutustuimme hieman kaupunkiin.
Torstaina, kun osallistuimme ensimmäistä kertaa tapahtumaan, oli jännittävää kuulla, miten yleisö reagoi ja suhtautui “Remissi”-elokuvamme eri vaiheisiin. Jännitys oli suuri etenkin silloin, kun elokuvamme näytettiin. Kädet tärisivät, sydämet jyskyttivät, oli hiljaista. Hyvää palautetta tuli monilta, ja kysymyksiä sateli. Olihan elokuvamme hieman erilainen kuin muiden. Etenkin argentiinalaiset pitivät elokuvastamme ja tulivat piknikillä keskustelemaan siitä.
Niskasta kiinni ja kielimuurin yli. Uskaltauduin ottamaan kontaktia ja puhumaan brasilialaiselle, joka edusti ryhmänsä leffaa. Tämä elokuva oli mielestäni suloinen. Hän ei puhunut yhtään englantia, ja hänen seuralaisensa vain vähän. Saimme kuitenkin viestin välitettyä ja kysymyksiäkin kysyttyä Google-kääntäjän avulla! Kaiken lisäksi brasilialaisilla oli nuori toveri kuvaamassa mukana. Kun olin lähdössä, tunsin koputuksen olallani ja tajusin kuvaajan haluavan nimikirjoitukseni!
Muiden koulujen elokuvat olivat myös mielenkiintoisia, mutta kielimuurin takia elokuvien tekijöiden omia näkemyksiä elokuvasta ei aina täysin ymmärtänyt. Onneksi saimme välillä käyttöömme tulkkauslaitteet, ja joinain hetkinä seurasimme hauskan skottilaismiehen simultaanikäännöstä Docsissa.
Muiden elokuvat olivat teknisesti hyvin erilaisia kuin meidän elokuvamme, mutta ne olivat myös keskenään erilaisia. Esimerkiksi japanilaisten 12–15-vuotiaiden kiusaamisesta kertova elokuva oli mielestäni visuaalisesti festivaalien parhain elokuva. Oli mielenkiintoista nähdä, miten elokuvan tekemiseen suhtauduttiin hyvin eri tavoin, vaikka aihe oli sama.
CCAJ-hankkeen työskentelyn aihe oli tänä vuonna “tilanne”. Tajusimme matkan aikana sen, miten eri tavalla sanan voi tulkita. Tilanne voi olla tapahtuma jossakin yksittäisessä tilassa tai ajassa, tai sitten se voi olla kahden tai useamman henkilön välillä oleva tilanne eli se, miten heidän suhteensa muuttuvat ja miten eri lailla he reagoivat toisiinsa. Yhteyden kaikkien elokuvien välillä pystyi näkemään, luultavasti koska olemme kaikki nuoria ja jollain tasolla samankaltaisessa mielentilassa. Elokuvissa kuitenkin eri elämänvaiheet, kulttuurit ja ympäristöt tulivat vahvasti esille, ja niiden vaikutuksia oli kiinnostava seurata.
Opimme elokuvan teosta sekä itse tekemällä että katsomalla muiden töitä. Elokuvaa tehdessä vastuun ja velvollisuuksien hoitamisen tärkeys tuli vahvasti esille. Ryhmämme oli suhteellisen iso – 15 opiskelijaa – ja kaikki saivat omat vastuualueensa. Tämän projektin myötä jokainen varmasti oppi enemmän siitä, miten työskennellään yhdessä ja erilaisten ihmisten kanssa. Elokuvan tekeminen oli pitkä ja monimutkainen prosessi, joka vaati jokaiselta ryhmän jäseneltä yhteistyö- ja kuuntelukykyä, keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Parasta oli kuitenkin se, kuinka yhdessä pitkään suunniteltu projekti näkyi valkokankaalla ja sai salillisen aplodeja.
CCAJ-hanke on mieletön kokemus! Suosittelemme sitä kaikille, joita elokuva kiinnostaa. Olemme tutustuneet uusiin ihmisiin niin työryhmän sisällä kuin muualla sekä päässeet tarkkailemaan elokuvien maailmaa syvemmin. Matkan neljä päivää olivat huikeita: täynnä seikkailuja Pariisissa sekä muiden nuorten elokuvien katsomista ja muihin tutustumista.
TEKSTI Herrmans Lina, Hielkema Ida, Häggman Helmi, Indrén Vilma, Jahnsson Emmi, Kaitala Uljas, Kiviniemi Kristian, Leskinen Hanna, Mataich Selma, Oksa Viivi, Rintala Kati, Ruohtula Alva, Tallberg Jenny