4. luukku: Loihdi ripaus keskiajan tunnelmaa jouluusi!

Millainen oli joulu 600 vuotta sitten? Selvää on, että moni asia on muuttunut noista ajoista, mutta silti osa nykyään elävistä jouluperinteistä juontaa juurensa keskiajalta tai kauempaakin. Keskiajalla joulunvietto oli sekoitus katolisia menoja ja etenkin Euroopan laitamilla vanhempia pakanallisia perinteitä. Katolinen Kristuksen syntymäjuhla oli joulunvieton yhteneväinen tekijä eri puolilla Eurooppaa, kun taas pakanalliset perinteet vaihtelivat alueellisesti paljon. Suomessa kristilliseen jouluun sulautui aiemmin syksyllä epämääräisenä ajankohtana vietetty sadonkorjuukauden päätösjuhla, kekri.

Ruoka on aina ollut erottamaton osa joulua. Suomessa notkuvan pitopöydän korostaminen on kekrin peruja. Toisaalta taas keskiajan katolinen kirkko toi mukanaan adventinajan paaston, jolloin lihan ja monien maitotuotteiden kuten voin syöminen oli kiellettyä. Paasto loppui vasta joulupäivänä, ja siksi nykyäänkin syötävä lipeäkala ja puuro olivat jouluaaton ruokaa. Onneksi heti puolenyön jälkeen päästiin käsiksi kinkkuun ja herkkuja mässättiin paastonkin edestä.

Keskiajan maustepalettiin kuuluivat juuri ne maut, jotka nykyään mielletään jouluisiksi. Kun maustat näillä, ruoka maistuu väkisinkin joululta… ja keskiajalta. Suosiostaan huolimatta kalliilla tuontimausteilla maustettu ruoka ei kuulunut jokapojan pöytään. Joulu oli kuitenkin suuri, jolloin ruokaan sai vähän törsätäkin ja näin ollen jouluruoka oli tavallista maustetumpaa.

Kuvan mausteet ovat inkivääri, laakeri, neilikka, pippuri, kaneli, kardemumma, kumina, muskottipähkinä, sahrami, salvia, rosmariini ja suola. (Voit yrittää tunnistaa luetellut kuvasta.)

Tämän jutun käytännön vinkit ja reseptit eivät ole viimeisen päälle historiallisesti autenttisia vaan pikemminkin keskiajasta inspiroituneita. Eivätkä ne myöskään sijoitu millekään tietylle alueelle. Niiden avulla voit loihtia jouluusi ripauksen keskiajan tunnelmaa.

Glögi kehittyi kutakuinkin nykyiseen muotoonsa tiettävästi keskiajalla.

Keskiajan piparkakut eli pippurikakut tai mesileivät

Piparkakut saapuivat Eurooppaan todennäköisestä Lähi-idästä ristiretkeläisten mukana. Niitä maustettiin kallein tuontimaustein, joten mitään arkiruokaa ne eivät olleet, mutta herkuttelun lisäksi niiden sisältämillä mausteilla uskottiin olevan hyviä terveysvaikutuksia.

– 3 dl ruisjauhoja
– 2 dl vehnäjauhoja
– 3 dl hunajaa tai siirappia
– 1 dl (n.100g) voita (vegaaniystävämme käyttävät margariinia :))
– 2 tl kanelia
– 1 tl neilikkaa
– 1 tl mustapippuria

Sekoita voi, hunaja ja mausteet ja kiehauta ne kattilassa. Jäähdytä seos kädenlämpöiseksi ja lisää jauhot. Ei kannata luottaa sokeasti jauhojen ja nesteen suhteeseen tässä ohjeessa, vaan hae sopiva koostumus lisäämällä tarvittaessa vettä tai jauhoja. Taikinan kuuluu olla melko jäykkää, niin ettei valu. Anna taikinan vetäytyä kylmässä.

Omalla kokemukseni perusteella taikina ei ole ollut kaulittavaa, joten sen voi jauhoja apuna käyttäen muotoilla ohuiksi kekseiksi. Laita piparit leivinpaperin päälle pellille ja paista niitä uunissa 225 asteessa, ohuenohuita 5–10 min ja vähän paksumpia 10–15 min, niin että pinta on saanut vähän väriä.

Vinkki: Omista pipareistani on tullut melkoisen kovia, joten suosisin ohuempia, jotta niitä on miellyttävämpi syödä. Paksummat soveltuvat jyrsimisestä nauttiville. Nämä piparkakut myös säilyvät lähes ikuisesti.

Pippurikakut ja glögi osoittautuivat joulun kestosuosikeiksi.

On ihan ymmärrettävää, jos et omista läjää keskiaikaisia astioita, mutta saadaksesi kattaukseen keskiajan henkeä materiaalivalinnat ovat tärkeimpiä. Suosi luonnon materiaaleja: puuta, keramiikkaa, lasia, metallia, sarvea, villaa ja pellavaa. Tyylikkääksi pikku lisäksi sopivat kuivatut hedelmät ja yrttikimput sekä havut.

Omenainen naurislaatikko

Keskiajalla Suomessa yleisimmät vihannekset olivat nauris, härkäpapu, herne ja lehtikaalin kaltainen kaali. Tämä laatikko on hieman keskiaikaisempi versio nykyisistä ja tuo kaivattua vaihtelua joulupöytään.

– 3 omenaa
– 4 naurista
– 50 g voita
– 0,5 dl raakaruokosokeria
– vajaa 1 tl suolaa
– ripaus kanelia
– pieni pala tuoretta inkivääriä

Kuorrute:
– 1,5 dl kaurahiutaleita
– 2 rkl voita
– (vähän sokeria)

Kuori nauriit ja kuutioi. Keitä kuutioita noin viisitoista minuuttia (tai niin että ne ovat jokseenkin pehmeitä). Soseuta kuutiot nuijalla ja lisää päälle 1 rkl voita sulamaan sekä hieman suolaa. Toisessa kattilassa kuumenna 50 g voita ja 0,5 dl ruokosokeria koko ajan hämmentäen. Kun seos on kullanväristä, lisää kuutioitu omena. Lisää myös raastettu tuore inkivääri ja kaneli. Sekoittele muutama minuutti hämmentäen.

Kaada molemmat seokset yhteen vuokaan. Ripottele päälle kaurahiutale-voiseos. Paista uunissa 175 asteessa noin tunti.

Myös keskiajalla kynttilät kuuluivat jouluun, sillä ainakin pohjolassa arkena poltettiin vain päreitä.

Kynttilöistä varakkaampi väki käytti mehiläisvahasta valmistettuja kun köyhemmät tyytyivät talikynttilöihin.

Lehtikaali-ohra

– 1 iso pussi lehtikaalia
– 1,5 dl rikottuja ohrasuurimoita
– 2 valkosipulinkynttä
– oliiviöljyä
– 1 rkl hunajaa
– 1 rkl balsamiviinietikkaa
– 1 dl rusinoita
– suolaa
– mustapippuria

Keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhdo, kuivaa ja suikaloi lehtikaali. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Kuullota kaalia ja valkosipulia pannulla, kunnes kaali on hieman pehmennyt. Sekoita joukkoon hunaja, viinietikka, rusinat, suola pippuri ja ohra. Lämmitä ja tarjoa.