Keskustelevaa kuvan tarkastelua Alice Neelin äärellä

Pyykkinarut siivilöivät syksyn lämmintä valoa yllemme, kun seisomme Ateneumin aulan kattoon ripustettujen teepaitarivistöjen katveessa. Lukiolaiset ovat uteliaina kerääntyneet yhteen odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, kun punatukkainen Rachel Kangas esittäytyy ja kyselee vointiamme muhkealla amerikkalaiskorostuksella. Ryhmästä kuuluu vaisuja vastauksia, englannin kieli kangistelee ujona suussa natiivipuhujan kuullen. Alun hämmennys lientyy, kun meidät hetken kuluttua johdatetaan ylös museon kumisevaan portaikkoon.

Kuvataidelukion A-englannin ykköskurssi teki syyskuun alussa retken Ateneumin taidemuseon Alice Neel -näyttelyyn yhteistyössä Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystön kanssa. Vierailu oli osa pidempää projektia, jonka toinen osa järjestettiin koululla seuraavalla viikolla. Aiheena oli Visual Thinking Strategies eli keskusteleva kuvan tarkastelu erilaisten työpajojen avulla. Menetelmässä pyritään kuvataiteen avulla edistämään muun muassa kuvanlukutaitoa sekä kielitaitoa. Englannin ykköskurssin osaksi se sopi sen vuoksi, että ohjaus ja työpajat toteutettiin englanniksi.

Projekti alkaa 1900-luvun feministitaiteilija Alice Neelin näyttelystä. Ennen näyttelyyn astumista ryhmä kerääntyy porrastasanteelle ja meidät jaetaan kahteen osaan. Toinen osa ryhmästä saa tehtäväkseen etsiä näyttelystä itseään kiinnostavan maalauksen ja kirjoittaa siinä esiintyvästä hahmosta lyhyt kuvaus: miltä hän näyttää (character’s appearance), mitä hän tekee (actions) ja mitä hän ajattelee (thoughts). Toinen ryhmä pyydetään Rachelin mukaan.

Näyttelyn lasiovet liukuvat auki ja kuvataidelukiolaiset hajaantuvat aaltoillen. Seinille sommitelluista maalauksista silmiin osuu suuria väripintoja, hieman vinksahtaneita hartialinjoja ja tuimia tuijotuksia. Rohkeimmat tulkinnat ihmiskehosta herättävät nuorisossa hilpeyttä. Oma ryhmäni kuitenkin kipittää Kankaan perässä värihumun ohi ja asettuu tarkastelemaan tarkemmin erästä suurikokoista maalausta. Seitsemänkymmentäluvun kirkkaissa väreissä kylpevä maalaus esittää lähelle toisiaan painautunutta pariskuntaa. Toinen heistä on naiseksi pukeutunut supertähti Jackie Curtis, toinen hänen rakastajansa Ritta Redd. Pian Rachel Kangas alkaa esittää laajoja kysymyksiä kuvasta: ”What can we see in this picture?” Mitä näemme kuvassa?

Hiljaisuus jatkuu ensin pitkään, kun lukiolaiset vaihtavat kiusallisesti jalkaa uskaltamatta avata suutaan. Pian joku kuitenkin rohkaistuu ja esittää huomion – englanniksi tietenkin. Kun puhujan tarkoittama viesti menee ongelmitta perille, uskaltautuu joku muukin avaamaan suunsa. Pian keskustelu kuvan välillä alkaa luonnistua ja ilmapiiri rentoutuu. Englanti ei olekaan aivan niin pelottavaa, ja nuoret saavat ilmaistua hyvinkin syvällisiä pohdintoja sen avulla: maalauksen pariskunta näyttää epämukavalta, aivan kuin yllätetyltä kesken yhteisen hetken, heidän kasvonsa ovat yksityiskohtaiset, mutta tausta on jätetty heitteille eikä taiteilija ole edes vaivautunut peittämään virheitään; tyhjässä tilassa leijuvat ylimääräisen haamukäden ääriviivat.

Tämä on siis sitä keskustelevaa kuvan tarkastelua.

Kun ryhmät ovat vaihtaneet osia, hoputetaan meidät ulos näyttelystä. Monet jäävät kaipaamaan yksityiskohtaisempaa kierrosta itse näyttelyssä, mutta aikataulu kiristää. Meidät ohjataan museon kyljessä sijaitsevaan maalituhruiseen huoneeseen, missä meitä odottavat maalaustelineet ja harsomaiset paperit. Pian alkaa projektin toiminnallinen osuus.
Saamme tehtäväksemme piirtää nopeita kuvia toisistamme. Toinen pyrkii minuutin, kolmen minuutin tai viiden minuutin pituisessa ajassa kahlitsemaan toisen horjuman asennon hyödyntäen I:n, C:n tai S:n kaltaisia laajoja kaaria kuvan rankana. Paperi rätisee, hiili pöllyää ja nauru helisee, kun ryhdymme toimeen. Paperille piirtyy mitä riemastuttavimpia tulkintoja malleista, jotka viiden minuutin tasapainoilun päätteeksi hierovat kivistäviä raajojaan. Kuvataidelukiolaiset ovat elementissään.

”See you on Tuesday”, Rachel toivottaa session päätteeksi.

BOOM! OUCH! BLING! Seuraavana tiistaina kello 8.20 A-englannin ykköskurssin uninen ilmapiiri saa potkua. Edellisviikolla taiteilemamme ihmishahmot saavat ympärilleen tilannekuvauksen, joka aloitetaan ehkäpä jollakin näistä, tai jollakin muulla mielikuvituksellisella huudahduksella. Hahmot kompastelevat pulmiensa parissa ja mielikuvitus sinkoilee vieraallakin kielellä.

Keskusteleva kuvantarkastelu luonnistuu siis myös englanninkieliseksi tarinoinniksi.

 

TEKSTI Senni Anttila, mediatiimi
KUVAT Erica Othman, Ateneum