2. luukku: Kurkistus kemian opettajan vapaa-aikaan

Soutuharrastus lähti liikkeelle hetken mielijohteesta osallistua kaveriporukan kanssa Sulkavan suursoutuihin 60 km matkalle 2007. Sittemmin liityin Keravan Urheilijoihin ja naisten joukkueeseen. Siitä se sitten lähti.

Viime keväänä innostus oli jo niin suuri, että ostimme 5 hengen porukalla oman kilpaveneen, joka kastettiin St Zitaksi. Kilpapuuveneet ovat muuten suomalaista käsityötä. St Zita on Sulkavalla Pauli Parkkisen veistelemä.

Soutu on ympärivuotista harrastamista – talvella rakennetaan kesän soutukunto. Sisäsoutukilpailuja järjestetään eri matkoilla 500 m:stä maratoniin eli 42,195 km:iin.

Soutuharrastukseni ehdottoman huippuhetken vietin viime kesänä kilpailemalla yhdessä oman tyttäreni kanssa parisoudun SM-sprinttikilpailussa. Äidin ja tyttären laatuaikaa – tiukat 5 minuuttia ja soutumatkaa 1 kilometri.

Pirkan soudussa sain nousta pienvenecouzimme Pentti Soinin soutuparina korkeimmalle korokkeelle, tuolloin soutumatka oli 25 km. SM-kulta sekaparisoudussa tuli seurakavereista 4 sekunnin erolla!

 

Mikä soudussa on parasta?

Parasta harrastuksessani on ehdottomasti joukkueemme yhteishenki. Vuosittainen osallistuminen Dragonmelontaan on yksi soutuporukkamme ”hassuttelu”. Dragonmelonta on Helsingin Kanoottiklubilla järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma. Luonnossa liikkuminen ja omien fyysisten rajojen hakeminen ovat myös tärkeitä syitä, miksi laji on vienyt minut niin voimakkaasti mukanaan.

Soutu on minulle tärkeä opettamisen vastapaino ja työssä jaksamisen edellytys.

Miten sinä jaksat? Minä näin 🙂

https://youtu.be/-Jgu8Wqq2MM
Jäiden lähtöä odotellessa,
Carla Urbano
kemian opettaja