20. luukku: Sädekehä
Yllä on kuvakaappaus ehkä parhaimmasta ottamastani valokuvasta ikinä. Valokuva on pimiössä kehitetty mustavalkokuva kaveristani Sonjasta. Tein tämän työn valokuvauksen kurssia varten viime vuonna ja pyysin Sonjaa seisomaan mallina siten, että taustalla oleva maailmanpyörä muodostaisi hänen päänsä ympärilleen kristillisistä ikoneista tutun “halon” eli sädekehän.
Tämä kuva kuvastaa hyvin sitä, miten haluan ilmaista itseäni taiteellisesti. Vahvat kontrastit, muotojen välinen jännite ja henkilökuvat ovat minulle lähellä sydäntä. Siksi ihailen sellaisia taiteilijoita kuin Robert Mapplethorpe, Annie Leibovitz ja Mikko Puttonen, sillä heidän töissään näkyy samoja piirteitä kuin omassani. Varsinkin Mapplethorpen valokuvat ovat minusta hyvin voimakkaita kuvissa näkyvän jännitteen takia: katsoja ei voi kääntää päätään pois edes yksinkertaisimmasta kuvasta.
Etsin kuvillani samanlaista reaktiota teokseni katsojasta. Pidän mustavalkoisten kuvien tekemisestä, koska vain niissä näkyy se vahva kontrasti, jonka haluan esiin. Kontrasti on ehkä hieman kliseinen voimakeino valokuvissa, sillä sitä on käytetty jo pitkään, mutta itse pidän sen käytöstä. Se antaa kuvaan syvyyttä ja monipuolisuutta. Kontrastin avulla kuvaaja saa myös näkyviin yksityiskohtia, jotka eivät välttämättä näkyisi. Esimerkiksi ylhäällä olevassa kuvassani maailmanpyörä ei oikein erottunut ennen kuin lisäsin kuvan kontrastia ja jälkikäsittelyn jälkeen se onkin kuvan kiintopiste. Ehkä ne ovat nämä pienet yksityiskohdat, jotka ovat minulle valokuvissa tärkeintä.
Henrik Lyly, abiturientti