Paleface ja torkkelit kohtasivat YK:n päivän aattona

Perjantaina 23.10. pitivät Paleface ja kitaristi Aki Haarala meille konserttimuotoisen oppitunnin sekä YK:n päivän että koulumme 90-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Pääsin konsertin jälkeen haastattelemaan itse Palefaceä eli Karri Miettistä.

Veikko: Minkälaista oli esiintyä Torkkelissa?

Paleface: Mahtavaa! Yllättävissä paikoissa on aina siistiä esiintyä. Mä olen tämän vuoden aikana esiintynyt muun muassa vankilan tapaamishuoneessa, pakolaisleirillä Kiovassa, vastaanottokeskuksessa, Hallinto-oikeuden päärakennuksessa ja Kotkan kaupunginvaltuuston salissa seisoen valtuuston puheenjohtajan pöydän päällä. Kuvataidelukio menee myös ehdottomasti ikimuistoisten keikkapaikkojen joukkoon.

Onko sinulla jotain ehdotonta suosikkia keikkapaikoista?

No, mä olen muun muassa esiintynyt Äiti Ammalle. Se oli todella mielenkiintoista, seisoin metrin päässä hänestä. Olen myös esiintynyt Tarja Halosen 70-vuotissyntymäpäivillä. Ehkä siisteintä kuitenkin oli esiintyä Suuressa hautavajoamassa Keniassa. Se on suuri repeämä, joka halkaisee Afrikan mantereen ja jossa ihminen on syntynyt. Siellä on festivaali nimeltään Rift Valley Festival lähellä Etiopian rajaa. Siellä keikan jälkeen tuli joukko virtahepoja lähelle lavaa.

Oletko esiintynyt aikaisemmin kouluissa?

Olen joo, yliopistoissa ja monissa kouluissa. Mun mielestä se on mahtava mahdollisuus, ja aina kun mut kutsutaan, niin yritän mennä. Musiikki pitää viedä muuallekin kuin klubeille ja festareille.

Ovatko yhteiskunnalliset aiheesi kiinnostaneet nuoria?

Joo, musta tuntuu, että nuorilla on valtavasti enemmän tietoa näistä asioista kuin esimerkiksi siihen aikaan kun mä olin lukio-iässä. Maailma on pienentynyt huomattavasti, koska olemme internetissä ja globaalissa tietoisuudessa. Silloin nuorena kuunneltiin scratchausta levyltä ja yritettiin arvuutella, miten se tehdään, kun taas nykypäivänä voi katsoa suoraan videon Youtubesta.

Onko sulla ideoita, miten nuoret voisi saada kiinnostumaan vielä enemmän politiikasta?

Mun mielestä pitää muistaa, että politiikka ei ole mitään vaikeaselkoista vaan siinä päätetään kaikista meidän arkisista asioista. Päätetään, miten meidän julkista rahaa käytetään, miten kouluja ylläpidetään, minkälaista safkaa me syödään kouluissa tai miten liikennejärjestelyt tehdään. Ihmisiltä usein unohtuu, mitä politiikka oikeasti on: se on meidän yhteisistä asioista päättämistä. Yhteiskunnallisuus voi myös olla monia muitakin asioita kuin pelkkää vaaleissa äänestämistä, kuten kansalaisjärjestöissä toimimista.

Ruokakaupassa käynti on poliittista toimintaa, kun tehdään tai jätetään tekemättä ostopäätöksiä. Vaikka meillä on suhteellisen vähän rahaa käytössä, meillä on suuri valta siinä, mihin me sitä käytetään ja mihin emme. Boikotti on edelleen voimakas väline. Jos vastustamme Palestiinan miehitystä, ei pidä ostaa israelilaisia paprikoita, tai jos meidän mielestä Shellin öljykatastrofi Länsi-Afrikassa on väärin, niin tankataan muilla huoltoasemilla. Tämä toimii toisinkin päin, esimerkiksi tukemalla pieniä kivijalkaliikkeitä.

 

Huomenna on YK:n päivä (24.10). Mitä YK mielestäsi merkitsee nykypäivänä?

YK on saanut aikaiseksi uskomattomia asioita, vaikka sosiaalinen media piirtää koko ajan meille synkempää kuvaa maailmasta. Viime 70 vuoden aikana YK on puolittanut äärimmäisen köyhyyden maailmassa, ja naisten sekä lasten asema parantuu jatkuvasti. YK:n aikaan saamia hienoja asioita pitäisi muistaa toitottaa näinä aikoina, kun kehitysavun vastustajat ovat päässeet vallankahvaan. Vaikka kehitysyhteistyö on hidasta ja tuskallista työtä, voimme saada aikaiseksi hyvin paljon. Olen itse käynyt kehitysyhteistyön puitteissa Sambiassa, jota Suomi on auttanut 40 vuotta, ja nähnyt siellä suuria edistysaskeleita.

On surullista, että hallitus tekee politiikkaa, joka leikkaa kaikkein köyhimmiltä, ei pelkästään Suomessa vaan myös maailmalla. YK:n suurin haaste nykypäivänä on supervallat, joilla on veto-oikeus. Yhdysvallat voi peruuttaa YK:n päätöksiä, ja näen sen aseman oikeudenmukaisen YK:n suurimpana haasteena. YK:n sisällä pitää pystyä puuttumaan suurvaltojen asemaan, jotta ne eivät päätä kaikkea, mitä tässä maailmassa tapahtuu.

 

Mikä on ollut inspiroivin asia tällä viikolla?

Mun nuorempi tytär oppii seisomaan parhaillaan, ja hän pysyy haparoiden 20 sekuntia seisaallaan. Tämä muistuttaa siitä, että vanhempanakin pystyy oppimaan uusia asioita, jos vain jaksaa yrittää ja pitää siitä inspiraatiosta kiinni. Pitää myös muistaa leikkiä. Näin taannoin klipin yhdestä henkilöstä, joka oli perittyään suuren summan rahaa päättänyt leikkiä joka päivä. Hän leikki erilaisia motorisia leikkejä, kuten pallon heittelyä ja tasapainoilua. Se oli kehittänyt hänelle huippuluokan muistin ja vaikuttanut kokonaisvaltaisesti hänen aivojensa toimintaan. Tämä oli mielestäni inspiroivaa. Sitähän munkin tekemiset on loppujen lopuksi. Rap on sanaleikkiä, ja taidekin on parhaimmillaan leikkiä, mutta sillä voi olla suuret vaikutukset.

Torkkeli on nyt evakossa Kalliosta. Monet torkkelit varmasti ikävöivät meidän vanhoja kotikulmia, joten haluaisin kysyä,  mikä on sun lempipaikka Kalliossa.

Mä diggaan Katri Valan puistosta ja Helsinginkadusta myös kokonaisuudessaan. Mä olen asunut niillä kulmilla jonkun aikaa. Siinä Hesarilla on tietyt portaat, jotka menee Torkkelinmäelle. 90-luvulla niitä kutsuttiin “Stairway to Heaveniksi”, koska niillä istui aina vähän pöllähtäneen näköisiä setiä. Se on aina ollut nostalginen mesta. Tietenkin myös kaikki puistoalueet, molemmat yleiset saunat ja Ikuisen vapun aukio.

TEKSTI Veikko Pitkälä, mediatiimi
KUVAT Jani Jukonen ja Loviisa Kangas, mediatiimi