YO-hysteriaa
”En voi hyvin.”
Näin kuvaili tunnelmaa eräs viime keväänä maantiedon kirjoittanut opiskelija odotellessaan ylioppilaskirjoitusten alkamista. Koulun ala-aulaan oli kokoontunut joukko vaisuja ja hermostuneesti naurahtelevia opiskelijoita, jotka yrittivät viimeiseen asti noudattaa valmistautumistaktiikoitaan aina mielen tyhjentämisestä viime hetken kertaamiseen. Lattialla istui ihmisryppäitä peittelemässä työskentelyvälineidensä tekstejä teipinpaloilla.
Nyt, noin puolen vuoden jälkeen, on taas aika valmistautua kyseisenlaisiin koetoksiin. Kielten kuullunymmärtämiskokeet ovat ehtineet jo vierähtää ohi ja kirjalliset kokeet alkavat perjantaina äidinkielen tekstitaidolla. Yleisesti tämä tarkoittaa tietenkin luokkatilojen muutoksia normaaleilla oppitunneilla ja äksyjä, haukansilmäisiä opettajia vaalimassa kolmoskerroksen koskemattomuutta melusaasteelta.
Keillään muilla ei kuitenkaan ole ”pikkarit ristissä” yhtä pahasti kuin itse kirjoittajilla. Itsevarmankin opiskelijan vatsalaukku muuttuu helposti ärhäkän perhosparven taistelutantereeksi, kun edessä on yhtäkkiä yksi niistä lukiouran kohtalokkaimmista päivistä. Päivä, jona tehtyjä virheitä saattaa vielä kymmenien vuosien päästäkin joutua katsomaan ylioppilastodistuksen rapistuneelta pinnalta.
Ylppärijännityksen kourissa ponnistelevilla kirjoittajilla on tietenkin hihoissaan erilaisia tekniikoita saavuttaakseen kohtuullisen suorituksen. Haastatteluiden perusteella näitä ovat olleet muun muassa se perinteinen tiedon paperille oksentaminen ennen aivojen työstämistä ja lohtusyöminen.
Tärkeintä on kuitenkin vastata tarkasti tehtävänannon vaatimalla tavalla ja antamalla kokeelle 100 % huomiostaan – eipähän jää silloin kuin 0 % ahdistukselle.
Ylppäriaamun hermoiluja säästelläkseen kannattaa kokeeseen valmistautua kunnolla etukäteen muutenkin kuin koekirjoja ahmien. Ensinnäkin: pukimiksi tulee valita vaatteenparret, joissa tuntee olonsa mukavaksi – kuusi tuntia on pitkä aika viettää tuskissaan kiemurrellen. On myös muistettava erikoistarkat lunttauksen-estosäännöt: ei tekstiä vaatteissa, kirjoitusvälineissä tai missään muuallakaan. Kassiin kannattaa ottaa vaikkapa maalarinteippiä huomaamatta jääneitä aakkosia varten.
Kirjoituspäivä on siitäkin erityislaatuinen tilaisuus, että saa itse valita päivän ruokalistan. Tosin joutuu myös itse hankkimaan siihen kuuluvat einekset. Perinteisiä eväitä ovat olleet voileivät, croissantit, pähkinät, karkit, mehut ja limsat. Netistä löytyy paljon vinkkejä ylppärieväistä, esimerkiksi Ylen Abitreenien sivustolta. Muistakaamme vain pakata herkkumme läpinäkyviin muovipusseihin, eväsrasioihin ja pulloihin. Hyvin valituilla eväillä voi saada aivoistaan viisauksia paljon pidemmän aikaa.
Mutta hei: kerran se vain kirpaisee!
TEKSTI JA KUVAT Veronica Koskinen, abiturientti ja mediatiimin jäsen