Sörnäisten pulut

On marraskuinen aamu, ja odotan linja-autoa Sörnäisten kurvissa. Vieressäni on parvi puluja, joista jokainen nokkii asfaltilta pienen pieniä murusia. Yhtäkkiä ne kaikki nousevat lentoon ja lennähtävät kaaressa tien toisella puolella sijaitsevan talon katolle. Ne näyttävät sellaiselta parvelta, jonka joku jossain tatuoi kylkeensä, ja sellaiselta parvelta, jonka voisi nähdä New Yorkin keskuspuistossa. Katsellessani pulujen lentoa ja haaveillessani jossakin muualla olemisesta huomaan bussini ajavan ohi.

Harva tietää, että pulut ovat oikeasti kesykyyhkyjä ja että sellaisia yksilöitä, joilla on hyvä suunnistuskyky, voidaan käyttää kirjelähetteinä. Vaikken voi haastatella puluja ja kysyä tunnelmia vilkkaassa kaupunkiympäristössä asumisesta, huomasin, etteivät ne arista ihmisiä, ellei niitä lähesty liian uhkaavasti. Jos niille on ruokaa tarjottavaksi, voi olla varma, että pian ympärille muodostuu hiljaa kujertava puluarmeija.

Ihmisten ruoanjätteet ovat puluille kuitenkin vaarallisia ja aiheuttavat kasvuhäiriöitä sekä terveydellisiä ongelmia. Puluilla on ollut historiassaan myös vainojen aika. Todettiin, että niiden jätöksissä saattaisi esiintyä papukaijakuume-virusta, joka pystyy myös tarttumaan ihmiseen ja aiheuttamaan keuhkokuumetta sekä vakavammassa tapauksessa pernan suurenemista. Niinpä pulujen lisääntymismahdollisuuksia estettiin kaupungeissa muun muassa rautaisilla piikeillä, joita näkee esimerkiksi Rautatientorin asematunnelissa tolppien päällä. Myös ulkoisten rakennuksien koloihin on asetettu verkkoja, jotta pulut eivät pääsisi rakentamaan risuisia pesiään.

Nuo kirjavan väriset puluset, jotka tyynen rauhallisina nokkivat katuja puhtaaksi, eivät kuitenkaan ole kaikkien lempieläimiä. Itse asiassa ne ovat hyvinkin aliarvostettuja olentoja, vaikka ne ovatkin äykkäitä. Haastattelin bussipysäkillä istuessani paria vierustoveriani ja kysyin heidän mietteitään puluista.

Helsinkiläinen Mirjami, 17, kommentoi puluja hienon näköisiksi, kun ne lenneskelevät taivaalla ja asettuvat talojen reunustoille. Hän tuntee myös pientä sääliä puluja kohtaan, koska ne ovat vain puluja. Mirjami ei ikinä ole ollut pulujen väkivallan uhrina, eivätkä pulut ole varastaneet hänen käsistään ruokaa, niin kuin lokit saattavat tehdä. Hänestä suuri puluryhmä on pelottava, mutta hänen mielestään pulut kuitenkin kuuluvat Sörnäisten maisemaan ja luovat tunnelmaa.

“Oon aika ristiriitasta mieltä puluist. Jotenki alitajuntaisesti tulee sellanen ‘hyi!!!!’-olo, mut sit taas ne on ihan siistejä”, kommentoi puolestaan Janina Vantaalta.

Vaikka pulut ovatkin yleisesti aliarvostettuja, mielestäni ne ovat hyvin älykkäitä, luottavaisia ja omalla tavallaan kauniita lintueläimiä. Kuitenkin ne ovat saaneet niskaansa enemmistön vihan sen vuoksi, että ne yrittävät selvitä ympäristössään murusia tyynen rauhallisesti nokkien, sekä sen takia, että ne näyttävät vähän rumilta. Mutta mitä sinä tekisit, jos olisit lähes kolmekymmentäsenttinen pulu kaupungin hulinassa etkä voisikaan marssia läheiseen Siwaan?