Sukellus tuttuun tuntemattomaan

Tänä keväänä kävin äidinkielen kirjallisen ilmaisun kurssin. Suoritukseen kuului lopputyö, jonka innostuin tekemään proosarunouden muotoon. Palautteen lomassa äidinkielenopettaja Satu Erra suositteli minulle luettavaksi muutamaa runoteosta, muun muassa Veera Antsalon ”Sähkökatkoksen aikaan”.

Neuvo jäi muistiinpanoksi paperin kulmaan, kunnes kyseinen kirjailija, entinen torkkelilainen, tuli vierailulle kouluumme. Antsalo kertoi kiinnostavasti, miten todelliset ja kuvitellut asiat yhdistyvät hänen runoissaan ja miten hän luo omanlaista kieltä.

Hain kirjan kirjastosta ja luin sen samana päivänä kannesta kanteen sekä toiseen kertaan seuraavana päivänä. Kokeileva, sääntöjä uhmaava kieli ja erilaiset sanojen sisäiset merkitykset eivät tuottaneet sen suurempia hämmennyksiä. Pidin runokokoelman yhtenäisyydestä ja ulkoasusta.

Kohokohtia olivat kokoelmassa esiintyvien naishahmojen Charlenen ja Jeaneten hämärät tempaukset milloin missäkin. Tyttöjen välisestä suhteesta oli monta katkelmaa, jotka paljastivat heidän turhamaisuutensa, asenteensa ja seikkailunhalunsa.

Charlene ja Jeanette harjoittelevat pyörtymistä ennalta harkituissa paikoissa. Vartalon taivutusta, tyylitietoista, täysin rentoa lysähtämistä kohti maan kamaraa. Oikeaa tulokulmaa ja ensimmäisiä virkoamisen jälkeisiä sanoja. Ja kuinka tehdä se mustelmitta, silti uskottavasti.

”Sähkökatkoksen aikaan” herätti minussa monenlaisia tunteita, jotkin niistä ristiriitaisia, mutta ymmärrän, miksi Satu suositteli minulle Antsaloa. Tämän kerronta ja ajatukset kulkevat samoja polkuja kuin oman lopputyöni teksti, ainakin jossain määrin. Minua jopa hiukan ärsytti samankaltainen lähestyminen tekstiin ja kieleen. Tuntui, kuin joku olisi nähnyt ajatuksiini.

Kokemusta voi verrata tunteeseen, jonka voi saada, kun tuntee olonsa kotoisaksi ulkomailla. Tutun ja turvallisen, mutta silti erilaisen: vieraan ja eksoottisen. Antsalon runojen tapahtumat olivat vieraita mutta keinot tuttuja, ja sen takia nautin niiden lukemisesta. Olisipa kiinnostavaa tietää, mitä Veera Antsalo tuumaisi minun pikku runoistani!