11. luukku: ”Kurkkiiko tontut meitäkin?”
Legoleikit jää siihen samaan paikkaan, kun päiväkoti väki alkaa juosta joulun aikaan
asut vaihtuvat aurinkolaseista punaisiin jouluisiin kuteisiin, puheisiin olosuhteisiin tunnelmiin pyörryksiin typeryyksiin hypetyksiin
kateellisuus todellisuus alakuloisuus lävistää hävettää pientä sisimpää hyväksymään
kun äiti tahtoo hyvittää tyttäriään hämmennyksistään
pieni putiikkeihin kiiruhtaa joulua hehkuttaa kaunistaa
juhlikaa, tanssikaa, hyppikää, naurakaa, kovempaa.
joulu purppuraa! hurraa
Mä muistan, kuinka päiväkoti-ikäisenä en uskaltanut tai halunnut kertoa kenellekään, että perheemme ei vietä joulua. Se oli aina jotenkin todella kiusallista, kun kuitenkin kaikkien päiväkotikavereiden perheet viettivät joulua. Tai siinä iässä se ainakin tuntui siltä.
Mulla on sellanen hauska muisto, kun juuri ennen jouluaattoa pakkasin vanhoja Barbie-nukkeja lahjapapereihin, jotta voisin aamulla herätä niin, että saisin avata paketteja. “Naurahdan”. Musta jälkeenpäin mietittynä, se oli tosi suloista ja hellyttävää.
Joulut äiti oli aina töissä mahdollistaakseen muiden arvokkaan joulunvieton. Oltiin sisarusten kanssa kotona ja katottiin jouluelokuvia ja vietettiin yhteistä aikaa toistemme kanssa. Oltiin kaikki silti tosi joulufaneja ja varmaan muistettiin legendaaristen jouluelokuvien vuorosanat ulkoa. Ne muistot on tosi lämpimiä, vaikka joulua vietettykään ei. Se yhdessäolo oli siinä kaikista merkittävintä ja tärkeintä, eikä esimerkiksi mitkään lahjat.
Yläasteella uskaltauduin jo kertomaan ystäville, että joulu ei ole meidän perheen juhla henkilökohtaisista ja uskonnollisista syistä. Läheiset ystävät halusivat kuitenkin muistaa mua nimenomaan joululahjoilla, mikä oli aivan spesiaalia mulle.
Kirjoittamallani runolla halusin tuoda vertaistukea ihmisille, jotka eivät vietä joulua ja ovat hävenneet sitä nuorempana niin kuin minä. Nykyään mä olen sinut jouluttomuuden kanssa, koska se etten perinteisesti vietä suomalaisena joulua, tuntuu varsin normaalilta. Rakastan joulun aikaa ja sitä taianomaista tunnetta, jota siinä on mun koko sydämestä.
Hyvää joulun aikaa niille kaikille, jotka sitä ei vietä ja niille jotka sitä viettää. <3 Kaikkien vakaumus on yhtä tärkeää mistään riippumatta.
Mirri Özdemir