Torkkeli 100 -juttusarja alkaa: Ari Wahlsten ja Tossun murrosvaihe

Torkkeli 100 -juhlavuosi on käynnistynyt – kauan eläköön Torkkeli!

Viime syksyksi Torkkeliin luotiin ainutlaatuinen historiikkikurssi valmistelemaan juhlakirjaa. Kakkosperiodissa pyörineelle kurssille osallistui toistakymmentä innokasta opiskelijaa. He haastattelivat entisiä oppilaita, tutkivat arkistomateriaalia, kirjoittivat tekstejä ja opettelivat kuvankäsittelyä. Nyt verkkolehdessä julkaistaan opiskelijoiden ja ohjaavien opettajien laatimia tekstejä. Vuoden mittaan valmistuu Torkkelin historiikki, joka kattaa 100 vuotta koulun vaiheita. Ensi syksynä kirja on toimitettu ja julkaistu kansien välissä, ja sitä saa ostaa lokakuusta 2025 alkaen omaksi iloksi ja opiksi.

Perinteiden katkos: Ari Wahlsten ja Tossun murrosvaihe

1970–80-lukujen taitteessa Tossu oli murrosvaiheessa. Poikakouluaika tuli päätökseensä, kun koulujärjestelmä mullistui peruskoulun synnyn myötä. Tossu sai kuvataidelinjansa, josta koulu on nykyään tunnettu. Ajasta kertoo murrosvaiheen oppilas Ari Wahlsten. Hän on näyttelijä, ohjaaja, kirjailija ja tunnettu myös teatteri- ja musiikkiyhtye Lapinlahden Linnuista.

Wahlsten aloitti oppikoulu-uransa 11-vuotiaana vuonna 1974 poikakoulussa. Hän ehti opiskella koulussa muutaman vuoden ennen kuin vuonna 1977 poikakoulun keskikoululuokat muuttuivat peruskouluksi. Lukioon saattoi sitten jatkaa peruskoulusta keskiarvon perusteella. Wahlstenin perhe oli valinnut Tossun, koska koulun maine oli opetuksen puolesta hyvä. Sisäänpääsyyn vaadittiin melko korkea keskiarvo. Oppikoulussa opiskelu oli kaikille maksullista, mutta Tossussa kustannukset olivat matalat.

Pojat tappelevat ja kohkaavat

Kun koulussa oppilaina oli pelkästään poikia, pieni rähinä ja kohkaus kuuluivat asiaan. Wahlsten muistelee, että koulun viereisessä Pengerpuistossa nykyisen koira-aitauksen tilalla oli vanha tykkipatteri, jonka taakse oppilaat menivät ottelemaan keskenään. “Sieltä aina joku tuli joskus nokka veressä”, hän naureskelee. Oppitunnit kuitenkin olivat rauhallisia, ja opettajia kuunneltiin säntillisesti tuntien aikana.

Wahlsten kertoo, että oppilaiden suhteet opettajiin olivat melko virallisia. Oppilaat kunnioittivat lähtökohtaisesti opettajia, ja opettajat pitivät kuria yllä kovillakin keinoilla. Wahlstenille jäi mieleen erityisesti kuvaamataidonopettaja Pommi, joka läväytteli karttakepillä pöytään suuttuessaan. 

Ajoittain koulussa meno oli varsin hurjaa. Wahlsten kertoo, että liikunnanopettajalla oli tapana jättää oppilaat toimimaan itsenäisesti oppitunneilla, kun hän itse lähti ryyppäämään vahtimestarin kanssa.

Joistakin opettajista jäi myös lämpimiä muistoja. Wahlstenin uran ja tulevaisuuden valintojen kannalta merkittävä oli äidinkielenopettaja Vuokko Raivio. Oppilaat pitivät “Vokesta”, sillä hänellä oli tapana viedä ryhmänsä teatteri- ja muille kulttuurivierailuille. Hän myös luetutti kirjoja, jotka saattoivat mullistaa oppilaan ajattelua ja vaikuttaa jopa hänen maailmankuvaansa. Wahlstenin erinomainen kieliopin hallinta on huomattu kirjallisen uran eri vaiheissa: taitavat lauserakenteet ja hyvä pilkkusääntöjen osaaminen olivat Voken ansiota.

Peruskoulu tulee Helsinkiin ja tytöt tulevat Tossuun

Poikakoulun loppuvaiheessa ja oppikoulun loputtua koulu kärsi pienestä oppilasmäärästä. Tossua uhkasi lopettaminen. Oppilaille koulun ahdinko ei kuitenkaan näkynyt, Wahlsten kertoo. Peruskoulujärjestelmään siirtyminen osui murroskauteen, jossa tapahtui paljon koulupoliittisia muutoksia. Rinnakkaiskoulujärjestelmä kansa-, kansalais- ja oppikoulujakoineen loppui, ja kaikille yhteinen yhdeksänvuotinen peruskoulu aloitti Suomessa, ensin pohjoisissa kunnissa ja lopulta Helsingissäkin vuonna 1977. 

Siirtymävaiheessa Tossun ja Kallion yhteiskoulun peruskoululuokat yhdistettiin hallinnollisesti “Kallion peruskouluksi”. Yhdistäminen näkyi oppilaille vain kotitaloustunneilla, koska “köksän tunnit” pidettiin Kallion yhteiskoulun tiloissa, muut tunnit normaalisti omassa koulussa.  

Muutos valtion koulusta kunnalliseksi kouluksi toi päätökseen myös poikakouluajan, kun Tossuun alettiin hyväksyä myös tyttöjä. Murrosvaiheen jälkeen Tossu jatkoi pelkkänä lukiona. Wahlsten muistelee vastakkaisen sukupuolen saapumisen rauhoittaneen kouluympäristöä, kun pojilla oli muutakin ajateltavaa kuin keskinäinen kahakointi.

Taidelukioidea syntyy

Hiipuvan koulunpidon Tossussa pelasti painotettu kuvataideopetus: vuonna 1981 Tossuun perustettiin kuvataidelinja. Wahlsten pohtii oppilaiden tunnelmia painotuksen alkaessa: “Jossain vaiheessa kun olin lukiossa, niin tänne tuli ensimmäiset kuvataidetyypit. Ensin ajateltiin, näyttävätkö he nyt joiltain alieneilta, onko niillä joku baskeri päässä tai jotain. Mutta eihän heissä hirveesti ollut mitään erityistä, mikä olisi kiinnittänyt huomion.”

Naureskelu uusille tulokkaille meni nopeasti ohi, kun koulun arki jatkui ennallaan. Luokallinen lukio piti kuvataideoppilaat ja peruslinjalaiset visusti erillään, eikä kuvataidelinjan tulo näkynyt muiden oppilaiden elämässä aluksi laisinkaan. Painotettu kuvataideopetus oli vielä alkuvaiheessa ja etsi muotoaan. Wahlstenin aikana koulussa ei esimerkiksi taidettu ehtiä vielä pitämään oppilaiden kuvataidetöiden näyttelyitä. 

Kuvataiteiden rinnalle jälleen yleislinja

Ympyrä sulkeutuu. Vuonna 2024 Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala Kasko teki päätöksen, että Torkkeliin tulee yleislinja kuvataidelinjan rinnalle. Jo pitkään pohdinnassa ollut yleislinja aloittaa vuonna 2025. Opiskelijoissa uutiset yleislinjasta ovat herättäneet huolta. Monet Torkkelin opiskelijat pelkäävät, että uudistuksen myötä opiskelijakunta jakautuu kahtia kuvislaisiin ja yleislinjalaisiin.  Historia tarjoaa tähänkin huoleen lohdullisen näkökulman: Ennenkin on koulunpito kohdannut muutoksia, joista on selvitty entistä ehompina. Luottavaisesti voimme nojautua koulun historiaan ja uskoa tulevaisuuteen.

Ari Wahlstenia haastattelivat historiikkikurssilaiset Onni Antikainen, Hilma Aronen ja Lauri Nykänen.

KUVAT Ari Wahlsten ja Anne Mattsson