Kun pikkusiskoni ja minä olimme pieniä, lähdimme jouluaattoisin syöttämään sorsia. Kävelimme kovin pitkältä tuntuvan matkan kodin lähellä kulkevan pienen, merelle vievän virran viertä. Jos lunta oli tarpeeksi – ja lapsuuden jouluina sitä aina oli – isi saattoi vetää meitä punaisessa pulkassamme. Valonkajo leikitteli kimaltaen tiellä, häikäisten pieniä silmiä.  Vakipaikkamme löytyi …