6. Kauniimpaa aina kaukaa katsottuna

Anna Retulaisen teos “Eikä yksikään pelastunut” (1999) on vaikuttava öljy- ja akryylimaaleilla pellavakankaalle maalattu teos. Teoksessa nähdään keskenään taistelevia sotilaita, jotka massana rynnivät kohti maalauksen keskustaa, kauemmas tyhjistä, valkoisista reunoista ja jotka ikään kuin sekoittuvat toisiinsa. Suuresta harmaan ja maan sävyisestä massasta ei helposti erota, mikä on mitäkin, mutta sen seasta löytyy pieniä yksityiskohtia, jotka eroavat maalauksen tyypillisestä väripaletista voimakkaiden värien vuoksi. Nämä yksityiskohdat ovat harvaan sivellelty, mutta ne tuovat kiinnostusta ja vaihtelua maalaukseen,  joka normaalisti olisi ollut väreiltään hillitty. Työssä on myös käytetty vahvoja valööreitä. Valkoinen tausta tuntuu jopa loistavan, ja kaikki varjot vaikuttavat todella tummilta kontrastin ansiosta.

Vaikuttavaa teoksessa on se, kuinka erilaiselta se näyttää läheltä ja kaukaa: kauempaa erottaa kokonaisuuden, kun taas läheltä pystyy tarkastelemaan mielenkiintoisia yksityiskohtia ja tekstuurivaihtelua. Eri värejä on käytetty maalauksessa reilusti, mikä onkin taiteilijalle tyypillistä. Hänen mukaansa värit ja muodot riittävät ilmaisemaan kaiken olennaisen, ja ne ovatkin hänelle tärkeitä. Hahmojen kuvauksessa on onnistuttu vangitsemaan taidokkaasti liike. Teoksessa ei käy ilmi, millä puolella hahmot taistelevat, ja kaikki tuntuvat tavallaan olevan kaikkia vastaan. Tunnelma on synkkä, traaginen ja kaoottinen.

Retulaisen teokset käsittelevät yleisesti hyvin arkipäiväisiä aiheita, mistä tämä teos poikkeaa hieman. Hänelle on tyypillistä esittävän ja abstraktin ilmaisun sekoittaminen, mitä on hyödynnetty myös tässä teoksessa. Vaikka hän kuvaakin nähtävää todellisuutta, ei hän anna ilmauksensa rajoittua fyysisen maailman puitteisiin. Retulaiselle on tyypillistä myös runsas, hyvin kirkkaiden värien käyttö, mistä tämä teos myös poikkeaa hillitymmällä värimaailmallaan, vaikka yksityiskohtia tarkkaillessa huomaa väriskaalan olevan laaja.

Anna Retulainen on vuonna 1969 Orimattilassa syntynyt taiteilija. Hänen töitään on ollut esillä vuodesta 1995 lähtien. Hän on yksi suomalaisen nykymaalauksen merkittävimmistä tekijöistä, ja hän on osallistunut useisiin näyttelyihin vuosien varrella. Hänellä oli esimerkiksi näyttely Sara Hildénin taidemuseossa kesällä 2o22 nimeltä Hiljaisuus. Hänelle myönnettiin William Thurning -palkinto vuonna 2006, ja hän on ollut Carnegie Art Award -ehdokas vuonna 1999, Ars Fennica -ehdokas vuonna 2004 sekä Carnegie Art Award -ehdokas vuonna 2014. Hän on myös Suomen Taidemaalariliiton ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen.