Torkkelin silmät avautuivat Tokiossa: “Kuinka vähällä meidät Suomessa päästetään!”

Olimme torkkeleiden voimin viime marraskuussa viikon matkalla Tokiossa. Matka oli paljon muuta kuin lomamatka. Matkalle lähteminen vaati osallistujilta runsaasti työtä myös ennen Japanin-vierailua. Elokuussa alkaneessa monivaiheisessa hakuprosessissa piti yrittää erottua 200 muun hakijan joukosta.

Japanin-matkan lisäksi projektiin sisältyi viikkojen valmistelutyötä: teimme esittelyvideoita itsestämme, koulustamme ja Suomesta sekä tutustuimme japanilaisiin videokokouksissa. Matkan valmistelu opetti heittäytymiskykyä: juttua piti saada aikaan lyhyessä ajassa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, jotka asuvat vieläpä maapallon toisella puolella hyvin erilaisessa kulttuurissa. Yllättävää oli, että näinkin erilaisista lähtökohdista olevilta löytyy yhteisiä kiinnostuksenkohteita.

Itse matka oli intensiivinen ja työntäyteinen. Matkalla oli mukauduttava säntillisten japanilaisten määrittämiin aikatauluihin ja oltava edelleen skarppi ja edustava itsensä. Viikkoomme sisältyi kouluvierailuja, Tokion opetus- ja kirjastotoimen johtajan tapaaminen sekä tutustumiskäynti Suomen Tokion-suurlähetystöön. Tapasimme joka päivä siis paljon uusia ihmisiä, mikä opetti kielitaitoa sekä sosiaalisia taitoja.

Monien vierailujen ja tapaamisten ohella pääsimme myös tutustumaan Tokion vilkkaaseen kaupunkiin. Ensimmäisenä päivänä menimme junalla katsomaan ikonista risteystä Shibuyassa. Toisena päivänä meidät vietiin kiinnostavan taide-elämyksen äärelle: TeamLabin nykytaideinstallaatiossa kuljettiin paljain jaloin äärettömältä tuntuvan, peileillä vuoratun huoneen läpi kahluualtaaseen ja lopuksi kymmenien tuhansien orkideoiden kukkamereen. Iltapäivällä tutustuimme vielä historialliseen Asakusan alueeseen. Puimme yllemme perinteiset kimonot ja lähdimme kiertämään mystisiä temppeleitä.

Matka myös kumosi ennakkoluuloja Japanista ja japanilaisista. Japanilaiset olivat ystävällisempiä, huomaavaisempia ja vieraanvaraisempia kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Japani ja Tokio oli helpommin haltuun otettava kuin luulin: julkista liikennettä oli lopulta yksinkertaista käyttää eikä suurkaupunki ollutkaan niin valtava, erilainen ja futuristinen kuin olin luullut.

Kouluvierailut olivat pysäyttäviä kokemuksia. Japanilaisilla nuorilla on hiukan erilainen suhtautuminen koulunkäyntiin ja hieman enemmän kunnioitusta koulun auktoriteetteja kohtaan kuin meillä Suomessa. Opiskelijoiden motivaatio ja kurinalaisuus opiskelussa sekä opiskelutahti ja vaatimustaso ovat paljon korkeampia kuin Suomessa. Ihme kyllä, japanilaisten englannin kielitaito oli paljon huonompi kuin suomalaisten. Kouluvierailut saivat minut pohtimaan omaa suhtautumistani koulunkäyntiin ja ymmärtämään, kuinka vähällä meidät Suomessa lopulta päästetään.

Vielä projektin lopuksi otimme vastaan japanilaisia vieraita kouluumme. Näillä japanilaisilla oli valitettavasti kaikkein huonoin kielitaito, emmekä sen vuoksi saaneet kovinkaan paljon keskustelua aikaan. Toisaalta japanilaiset aikuiset, kuten opettajat ja kuvaustiimiläiset, osasivat paremmin englantia ja heidän kanssaan tulikin keskusteltua enemmän. Ja miten ihastuttava japanilaisten tulkki olikaan!

Kaikkiaan projektimme oli onnistunut ja mukava. Kiitokset Tokion kaupungille juuri meidän koulumme valitsemisesta!

TEKSTI Oliver Leppo
KUVAT Japanin-matkaajat