Vilma tutki lukiodiplomityössään kirjolla olevien vääntymistä neurotyypillisten muotteihin

Vuoden 2023–2024 kuvataiteen lukiodiplomin tehtävänannot olivat Näkymätön ja näkyvä matematiikka, Mitä peili kertoo?, Totta?, Kehon koristeet, Taiteilijakirja ja Kaikki kiertää. Valitsin Taiteilijakirjan tehtävänannokseni, koska se herätti kiinnostukseni heti mystisyydellään: siinä kiehtoi sen tietty abstraktius, taivuteltavuus sekä monimerkityksisyys.

Kiinnostuin taiteilijakirjoista etenkin siksi, että niitä on vaikea määrittää, mikä antaa paljon vapautta. Taiteilijakirjan tekniikka sekä muoto ovat vapaat kuten yleisestikin taiteessa. Taiteilijakirjan ei suinkaan tarvitse olla edes kirja, vaikka se usein onkin. Se voi olla lähes mitä vain kuten arkinen esine tai ääniteos. Teosten materiaalien moninaisuus ja kirjan muodolla leikittelystä välittyvä tietty anarkia kiehtoivat ja inspiroivat. Jäin miettimään muun muassa kysymyksiä “Mikä lopulta tekee kirjasta kirjan?”, “Voiko kirja olla mitä vain?” ja “Mistä aiheesta sen teen?”

Näkökulmaksi neuroepätyypillisyys

Tulokulmakseni muodostui se, miten neuroepätyypillisyys vaikuttaa sekä ajatteluun että identiteettiin ja niiden kautta sosiaalisiin suhteisiin ja elämässä navigoimiseen. Kirjolla olevalle yksi suurimmista haasteista on sopeutua neurotyypilliseen käytökseen ja survoutua muottiin, joka ei ole itselle oikean muotoinen. Omien neuroepätyypillisten piirteidensä peittely on keino suojata itseä kaikelta negatiiviselta, mitä näkyvä erilaisuus tuo mukanaan, mutta myös keino tehdä ympäröivien ihmisten elämästä helppoa, sillä neuroepätyypillisten piirteiden ymmärtäminen on usein niin ylivoimainen haaste, ettei välillä kannata edes yrittää. On kuormittavaa ja eriarvoistavaa joutua vääntymään itselleen luonnottomiin asentoihin vain, jotta neurotyypillisten elämä olisi vähän kivempaa. Näistä ajatuksista muodostui myös teoksen nimi: Solmujeni kartta – asennot joihin väännyn ettet vaivaantuisi.

Maalauksessa hankalissa asennoissa keskenään venkoilevat hahmot kurottavat kainosti ulos solmuistaan ja ilmentävät ulkopuolisuuden tunnetta sekä halua päästä irti siitä, mitä heiltä odotetaan, ja tulla kuulluksi.

Kirjasta kartaksi

Lähdin liikkeelle teoksen muodosta, mittakaavasta, materiaaleista ja tekniikasta. Kurssin alussa sain ohjeen, että kannattaa valita tekniikka, jossa on jo valmiiksi vahvoilla. Kuvataiteen lukiodiplomi ei ole oikea paikka kokeilla uutta, vaan esitellä sitä, mitä jo osaa hyvin.

Itselleni öljymaalauskeskeinen sekatekniikka on pitkään ollut luonteva. Haluan antaa intuition viedä teosta eteenpäin ja sotkea sitä huolettomasti estääkseni itseäni nysväämästä liikaa yksityiskohtia, keskittyen enemmän kokonaisuuteen. Etenkin kun tiesin haluavani toteuttaa teoksen isokokoisena, oli tärkeää työskennellä tehokkaasti ja suurpiirteisesti takertumatta liikaa yksityiskohtiin.

Päätin lähestyä taiteilijakirjan konseptia yhtenä suurena teoksena, joka olisi taiteltavissa kokoon kirjan muotoon. Muutaman mutkan kautta päädyin käyttämään pohjamateriaalina kangasta, joka kesti hyvin taittelua.

Yksi suurimmista inspiraation lähteistä teoksen muodostumisessa oli lopulta vanha Istanbulin kartta, jonka löysin etsiessäni materiaaleja teosta varten. Sain vanhaa karttaa katsellessani aidon “ahaa”-elämyksen. Kartan muoto sopi taiteilijakirjaan täydellisesti, koska valitsemani aihe käsittelee omalla tavallaan kartalla pysymistä ja navigoimista maailmassa, jota ei ole tehty minua varten.

Mitä opin?

Lukiodiplomissa kiinnosti ehkä eniten mahdollisuus tehdä omaa taidetta kouluympäristössä huomattavasti isommin kuin kotona on mahdollista: sai tehdä melkein mitä vain, sai teoksen esille ja sai siitä palautetta. Diplomin tekeminen oli lopulta myös keino haastaa itseäni ja todistaa itselleni, että pystyn tekemään ison projektin loppuun asti sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan sen annetussa ajassa.

Tärkeimmät oppimani asiat ovat ehdottomasti luotto omaan visioon, intuitioon ja tekemiseen sekä täydellisyyden tavoittelusta hellittäminen. Valitsemani aihe, näkökulma, tehtävänanto ja toteutus tukivat kaikki toisiaan onnistuneesti. Henkilökohtainen aihe ja näkökulma toivat työskentelyyn merkityksellisyyttä ja puskivat parempaan itseilmaisuun.

TEKSTI Vilma Himberg
KUVAT Vilman lukiodiplomityöstä Otso Thomsson