Torkkelin taiteellinen ja rauhallinen rehtori

Perjantai-iltapäivänä 1.3. Torkkelin uusi rehtori Pekka Lepistö istuu työhuoneensa tuolilla ja kertoo viimeisen kahden kuukauden kokemuksistaan koulussamme. “Ei ole vielä mitään pahaa sanottavaa”, hän sanoo hymyillen. Hänen mielestään koulun opettajat ovat valtavan hyviä ja tekevät opettajakuntana hienoa yhteistyötä. Torkkeli on Pekalle työpaikkana inspiroiva, sillä taide on hänelle tärkeää. Koulu on kuin suuri näyttelytila, jonka taide antaa piristystä ja hengähdystaukoja työpäivän keskellä. “On ihan oikeasti kiva tulla joka aamu töihin”, Pekka sanoo iloisena. 

Pekka kertoo näkevänsä itsensä rauhallisena ja huumorintajuisena ihmisenä. Hän kuluttaa paljon taidetta käyden viikoittain museoissa. Pekalla on vapaa-ajallaan runsaasti aikaa tehdä häntä kiinnostavia asioita, sillä hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Hän laulaa kuorossa sekä käy tanssitunneilla ja kuntosalilla. “Tällaisia keski-ikäisen perusjuttuja”, Pekka naurahtaa. Hän nauttii etenkin tietokirjojen lukemisesta ja kehuu hiljattain julkaistua Elolliset-nimistä romaania. Hän sanoo olevansa toivoton kirjojen suhteen: “Luen kymmeniä kirjoja samaan aikaan.” Pekka on musikaalinen ihminen ja soittaa useita soittimia. Hän kertoo käyneensä itse Sibelius-lukion. “Rauhallinen” on adjektiivi, jota Pekka kuulee usein ihmisten käyttävän hänestä. 

Kuvataidelukion opiskelijoiden kanssa Pekalla on ollut mukavia kohtaamisia. Hän on ilahtunut siitä, kuinka paljon opiskelijat ovat mukana koulun tapahtumissa ja toiminnassa. Hän on käynyt vierailemassa muun muassa Ekotossujen ja opiskelijakunnan hallituksen kokouksissa ja ihaillut niiden vireyttä ja ihmismäärää. Hän kuvailee opiskelijakuntaa positiiviseksi ja aktiiviseksi. Hän kertoo ihailevansa opiskelijoiden rohkeutta heittäytyä tekemiseen ja kokeilla uusia asioita. “Koulumme on hyvä paikka harjoitella itsenäistä tekemistä ja ajattelua”, Pekka sanoo. 

Pekka mainitsee opettaneensa aikaisemmin historiaa, yhteiskuntaoppia, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa useassa koulussa. “Opetin myös hieman erikoisempaa ainetta nimeltään logistiikka”, hän kertoo. Hän sanoo aloittaneensa rehtorin uran Vuosaaren lukiossa apulaisrehtorina. Lukuvuoden 2021–22 Pekka sijaisti Vuosaaren lukion rehtoria. “Ei kai tullut sitten mokattua liian pahasti, sillä sain rehtorin sijaisuuden myös Kallion lukiosta”, hän naurahtaa. ”Kallion ja Vuosaaren lukion kokemusten perusteella päätin hakea Helsingin kuvataidelukioon. Olen erittäin iloinen, että tulin valituksi tähän hienoon tehtävään.”

Pekan työpäivät koulussamme koostuvat muun muassa palavereista ja raporttien kirjoittamisesta. “Rehtori tekee vähän kaikkea”, hän kuvailee. Hän hoitaa pedagogiikkaan ja talouteen liittyviä asioita, tapaa ihmisiä sekä pitää huolen siitä, että kaikki prosessit toimivat. Välillä hän vaihtaa lamppuja.

Torkkelin ja Kallion lukioita kuvaillaan opiskelijoiden keskuudessa “rakkaiksi vihollisiksi”. Pekalla on kokemusta molemmista kouluista, ja hänen mukaansa kummassakin näkyy luovuus, taiteellisuus ja elävyys. Suurin eroavaisuus lukioiden välillä on äänimaailma. Kalliossa on paljon ilmaisutaitoa ja teatteria, mikä näkyy opiskelijoiden ulospäinsuuntautumisena. Saleissa on iltamyöhään meininkiä ja ääniä. Torkkelissa tekeminen on hiljaisempaa, mikä kuuluu usein kuvataiteeseen. Pekka muistuttaa kuitenkin, ettei pidä ajatella liian stereotyyppisesti. Hän on tajunnut muun muassa kuultuaan Torkkelin suositusta open micistä, kuinka musikaalista ja ilmaisuvoimaista porukkaa täälläkin on. Myös Kalliossa on hiljaisempia ihmisiä, jotka saattavat olla kiinnostuneita esimerkiksi kirjallisesta ilmaisusta. 

Pekan toive olisi, että hän pääsisi itsekin kokeilemaan ja  oppimaan kuvataidetta täällä työskennellessään. “Kuvataide on valitettavasti jäänyt yläasteen kuvisluokkaan, eikä sinnekään kovin korkeatasoisena”, Pekka hymähtää. Kurssitarjotinta luodessaan hän on huomannut, kuinka valtava määrä Torkkelissa on mielenkiintoisia taidekursseja. Hän sanoo, että opiskelijoilla on varmasti vaikeuksia kurssien valitsemisessa, kun 70 kurssissa mahdollisuuksia on niin paljon. Ennen eläkeikää Pekalla on reilut 20 vuotta aikaa tehdä rehtorin töitä. Ehkä siinä ajassa hän pääsee kokeilemaan esimerkiksi keramiikkaa tai grafiikkaa lukion hienoissa taidetiloissa. 

Pekka sanoo, että rehtoriuden ainoa varjopuoli on etäisyys opiskelijoihin. Hänellä ei ole luokkahuoneisiin enää samanlaista kontaktia kuin opettajan työssä. Pekka toivoo, että opiskelijoista tuntuisi turvalliselta tulla juttelemaan ja tutustumaan häneen. Hän ei haluaisi olla etäinen tai pelottava hahmo, jonka lähestymiseen olisi suuri kynnys. “Saatan näyttää ulospäin hieman yrmeältä, sillä tapaan pukeutua mustiin”, Pekka sanoo musta huppari päällään. Siitä hänen ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, sillä mustia asuja näkee Torkkelin käytävillä joka toisella ihmisellä.  Pekan mielestä on mukavaa, kun opiskelijat moikkailevat hänelle ohi kävellessään ja haluavat tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Hän on iloinen työstään Torkkelin rehtorina.

TEKSTI JA KUVAT Malla Lintervo, mediatiimi