Alumnit palasivat Torkkeliin 2/2

Tammikuisena avoimien ovien päivänä mediatiimiläinen Usva ja äikänope Maarit haastattelivat koulussa vierailevia alumneja ja kyselivät, mitä nämä nykyään puuhaavat ja mikä merkitys Torkkelilla on heille ollut. Haastattelijoita kiinnosti myös, miltä koulu nyt näyttää. Tämän kaksiosaisen juttusarjan toisen osan päähenkilöitä ovat Henni ja Wille, jotka valmistuivat ylioppilaiksi 1990-luvun lopussa.

Henni Ahvenlampi on tullut Torkkeliin tapaamaan ystäviään sekä tuomaan äitinsä ensimmäistä kertaa tutustumaan vanhaan kouluunsa. Hän suostuu heti haastateltavaksi ja kertoo valmistuneensa vuonna 1997. Tällöin  Pengerkadun Taidetaloa eli “Penksua” ei vielä ollut käytössä, mutta Henni toteaa tämän vanhan poliisilaitoksen muistuttavan tunnelmaltaan silloista pääkoulua.

Torkkelilaiset sen sijaan vaikuttavat Hennistä samanlaisilta kuin ennenkin: “Saa olla sellainen kuin on. Saa olla myös omissa oloissaan, mutta silti on luottamuksellinen tunnelma.”

Torkkeli on vaikuttanut Hennin valintoihin ja elämään. Hän on ammattikorkeakoulusta valmistunut tekstiilisuunnittelija. “Lukiossa kaikki oppiaineet opetettiin tosi laadukkaasti. Opiskelu Torkkelissa olikin haastavampaa kuin jatko-opinnot”, hän toteaa. Henni kehuu, että kuvataidelukiossa on saanut oppia luovaa ongelmanratkaisua ja olla kiinnostunut monista asioista: “On ok olla sellainen, joka innostuu aina uudesta ja tekee sitä sitten täysillä.”

Tällä hetkellä Henni on johtavassa asemassa kansalaisjärjestössä, jonka tavoitteena on vaikuttaa siihen, että erilaiset ihmiset voisivat liikkua pääkaupunkiseudulla pyörällä, talvellakin. Koska työ on osa-aikaista, Hennille jää aikaa myös omalle intohimolleen: hän tekee neulomalla taidetta. “Olen kiinnostunut monista eri asioista kuten lukioaikoinakin. Tämän vuoksi tulin varmaan tänään tännekin.”

Hennille yksi tärkeä paikka Torkkelissa oli päärakennuksen ikoninen pyöreä ikkuna: “Siinä saattoi istua, katsella kauniita 1920-luvun rakennuksia ja kattoja sekä pysähtyä miettimään, mitä pitää nyt saada tehtyä.” Usva vielä vahvistaa: “Pyöreässä ikkunassa istuminen on varmasti universaali Torkkeli-kokemus.”

Alumni Wille Ruotsalainen opiskeli samoihin aikoihin kuin Hennikin. Torkkelilaiset hänkin tunnistaa edelleen: “Onhan tässä valtava nostalgia siinä mielessä, miten paljon täällä on samanlaista kuin 30 vuotta sitten. Jo opiskelijoista huomaa saman särmikkyyden, joka tulee esiin kampauksissa ja pukeutumisessa.”

Wille huomaa myös eroja: “Hienoja, upeita oppilastöitä seinällä! Jos nyt parjataan, että oppimistulokset tulevat koko ajan alaspäin, niin täällä se ei näy. Tyylikkäämpää jälkeä, parempia piirustuksia ja maalauksia, kuin meidän aikanamme.”

Lähes kaikki opiskelu oli Willestä kiinnostavaa, mutta kuvataideaineet olivat tärkeimpiä. Myös silloiset historian ja äidinkielen opettajat olivat taitavia ja saivat hänet kiinnostumaan lukiossa erityisesti näistä aineista. Samoin nykyäänkin Torkkelissa opettava ruotsinopettaja saa terveisiä: “Sisä-Suomessa kasvaneena oli yllättävää, kuinka hauskaa ruotsin kielen opiskelu saattoikaan Helsingissä olla.”

Nykyään Wille opettaa historiaa ja yhteiskuntaoppia yläkoulussa. Vaativalla ja vaikeita kysyvällä historian opettajalla oli vaikutusta ammatinvalintaan: “Ajattelin, että jos en minnekään muualle pääse, niin historiaa pääsen lukemaan, kun osaan vastata niin vaikeisiin kysymyksiin.” Opettajan ammatti tuli tavoitteeksi vasta opiskeluaikana.

Koska Willen ja muutaman muun koulutoverin saapuessa avoimiin oviin oli päärakennuksen ala-aulassa tungosta, he tuumasivat, että kannattaa varmaan aloittaa kierros ylimmästä eli neljännestä kerroksesta. Eräs heistä kysyi sitten ylhäällä: “Mitä oikeastaan on noiden portaiden päässä, jotka vievät vielä ylemmäksi?” Tähän Wille vastasi hieman huvittuneesti: “No ei siellä ole muuta kuin lukossa oleva ovi vintille, mutta siellä me käytiin Hillan kanssa pussailemassa.”

Haastattelun päätteeksi Wille tiivisti vielä hienosti monen entisen ja nykyisen torkkelilaisen ajatuksen koulumme luonteesta: “Paikka, jossa on erinomaista koulutusta ja vielä integroidusti sisäänrakennettuna harrastusmahdollisuudet, joista sai myös kursseja.” Nykyisille torkkeleille hän antaa vinkin, että lukion aikana kannattaa miettiä myös, mitä tehdä Torkkelin jälkeen.

“Tosi kiva olla täällä, eikä tämä tähän jää”, Wille lupasi.

HAASTATTELU Usva Salonen
TEKSTI Maarit Nopsanen
KUVAT Nova Virkkala (1. kuva) ja mediatiimi (2. kuva)