Unelmia, pelkoja ja kaikkea siltä väliltä – katsaus nykytaidekurssin performansseihin ja osallistaviin teoksiin

Perinteisesti lukuvuoden toisessa jaksossa toteutuneella nykytaidekurssilla “Nykytaiteen toimintatapoja – performatiivisuudesta osallistavuuteen” opiskelijat pääsivät jälleen kokeilemaan performanssien ja osallistavien teosten mahdollisuuksia. Luonteeltaan hetkellisiä teoksia saattoi bongata open micista ja koulun käytäviltä, mutta osa niistä tapahtui vain kurssiryhmän kesken. Jotta hienot teokset eivät jää vain kurssimme iloksi, kokosimme tähän jaettavaksi opiskelijoiden dokumentointeja heidän teoksistaan.

Emma Heikkilä
Päästä minut pois
Performanssi 21.11.2023 

Minä luon, tuon ajatukseni ja mieleni, ulos päästäni, minun maailmani.
Omista sormenpäistäni.
Kosken märkään maaliin, tunnen sen ihollani.
En tunne tarpeeksi, kosketus katoaa. 
Kylmä. Kädet paleltuvat, puutuvat.
Tunto katoaa.
Hetken olen yksin, keskityn vain uuteen todellisuuteen edessäni.
Mutta mitä käteni tekevät? Ne eivät tottele minua.
Näen varjon, mustan suuren hahmon tuijottavan minua takaisin paperilta. En ole yksin.
Hahmo on kalpea, kauhun ja pelon kaaos ui sen kasvoilla.
Sen hämmennys ja huoli riipii rauhatonta sydäntäni, joka hakkaa ja pirstoo kylkiluita.
Sen silmät tutkivat ja tuijottavat. Liian syvälle.
Sormeni liukuu paperilla.
Katson hahmon vahvenevan. Se on aina vain selkeämpi, läheisempi. Sormenpäitäni särkee.
Tunnustelen maalia käsilläni.
Kylmää, märkää maalia.
En tunne tarpeeksi.
Tunnen enemmän, työnnän käteni maaliin.
Mustan sävyt peittävät nyt koko käteni.
Vaistomaisesti asetan käteni paperille.
Oma varjoni katoaa.
Silmiäni polttaa.
Olemassa on vain hahmo, kaikki muu on kadonnut.
On hiljaista. Liian hiljaista.
Uppoan, mihin hengitykseni on kadonnut?
Taisin sittenkin olla yksin.



Mila Juutinen
Rakastetuin lelu / Cherubim
Videoitu haastattelu ja muokattu lelu

Haastattelin neljää kaveriani neljästä eri pehmolelusta, ja annoin heidän valita niistä heidän mielestään parhaimmat kohdat. Sitten otin jokaisesta pehmolelusta valitut kohdat ja yhdistin ne. Halusin tehdä ns. “parhaimman lelun ikinä”. Jokainen kavereistani sanoi, että he tykkäsivät pehmolelujen naamoista, joten päätin yhdistää kaikkien lelujen päät yhteen. Samalla muodostui linkki nelipäiseen Cherubim-enkeliin.

Note to self: kuumaliima aina fixaa kaiken, älä yritä tehdä samanlaista ompelemalla.



Minttu Järvenpää
Maissi, Banaani ja Peruna

Performanssi; akryylimaalit, maissi, banaani, peruna, äänite

Tein performanssin, jonka esitin koulussa Open mic -tilaisuudessa. Halusin haastaa itseäni esiintymällä suurelle yleisölle. Esitystä varten maalasin kolme taulua: maissin, banaaninkuoret ja perunan. Performanssissa söin kyseisiä ruokia (perunaa lukuun ottamatta) samalla, kun esittelin maalauksia yleisölle. Taustalla soi äänite, jossa kuului kävelyääniä. 

Suunnittelin performanssin oman arkeni havainnoista inspiroituneena. Koulumatkani varrella on oja, johon eräänä päivänä ilmestyi syöty maissintähkä. Noin viikko myöhemmin samaan ojaan maissin viereen ilmestyivät banaaninkuoret. Kului taas aikaa, kunnes huomasin perunan ilmenneen samaan ojaan. Syksyn ajan seurasin, kuinka ojan keltaiset syötävät muuttuivat ruskeiksi ja lopulta hautautuivat lehtien alle. Performanssin äänite on kävelystäni kotikadullani ojan ohi kotiin. Työllä halusin saada aikaan hämmennystä ja kysymyksiä, samanlaisia reaktioita kuin ojassa olleet ruoat minussa herättivät.



Sanni Kilpeläinen
Tafofobia

Valokuvasarja

Tafofobia on valokuvasarja, jossa kuvataan sydämen muotoon taiteltua täyteen tekstiä kirjoitettua lappua, joka ”haudataan elävältä”. Lapussa on ahdistavia, pelottavia, surullisia tai vain muuten pahalta tuntuvia ajatuksia. Kysyin muilta anonyymeiltä henkilöiltä heidän pahoja ajatuksiaan, joita hyödynsin tässä teoksessa.

Hautaaminen tapahtui kotini lähellä olevassa metsikössä. Valokuvasin viiden kuvan sarjan siitä, kuinka lappu haudattiin maahan. Kuvissa näkyy lähikuva lapusta, minä lapun ja ”haudalle” heitettävien kukkien kanssa hautajaismaisessa asussa, haudan kaivaminen, lapun sinne laskeminen ja lopuksi kukkien asettaminen haudalle. Halusin valokuvata tapahtuman illalla, kun on pimeää, sillä se sopisi teoksen tunnelmaan.

Ajatus teoksen takana oli se, kuinka pahat ajatukset saisi häviämään mielestä hautaamalla ne elävältä. Ajatukset ovat paperilla, joka haudattiin maahan, ja tunnelma teoksessa oli hautajaisia muistuttava. Teoksen nimi ”Tafofobia” sopii teoksen aiheisiin: se tarkoittaa elävältä hautaamisen pelkoa.



Selma Kiuru
Unelmien rovio
Osallistava teos

Loin osallistavan teoksen koulun aulaan muutaman päivän ajaksi. Jätin aulaan laatikon, ohjeistuksen, lappuja sekä kyniä, joiden avulla ihmiset pystyivät ilmaisemaan heidän unelmansa anonyymisti. Viikon lopussa laatikko oli täynnä ihmisten erilaisia unelmia laidasta laitaan. Luin unelmat läpi, minkä jälkeen oli aika polttaa ne. Unelmista nouseva savu vei toivoa maailmankaikkeuteen. Ne muuttivat muotoaan ja toteutuvat – universumin päättämällä tavalla.

Unelmat ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja sanomattomia. Niitä voi olla vaikea jakaa jopa läheisimmillekin ihmisille. Halusin teokseni kautta saada ihmiset miettimään sitä, mitä kukin haluaa tai tarvitsee sillä hetkellä tai tulevaisuudessa.



Onni Linervo
Unien Syntymäpäivät
Performanssi

Työ kertoo hektisestä syntymäpäiväjuhlien valmistelusta, joka kuitenkin päättyy epämukavaan hiljaisuuteen ja kakun yksin syömiseen. Hylätyksi tulemisen tunne on läsnä läpi performanssin. Performanssi alkaa jännittyneellä, ahdistavalla ja hektisellä juhlien valmistelulla. Asetan lusikat ja kakkulapion pöydälle, hetken päästä alan leikkaamaan kakkua moneen osaan, kaikille vieraille tarjottavaksi. Musiikki loppuu, vieraita ei näy. Kerään kakun ja muut tarvikkeet pussiin. Jäljelle jää vain pimeys.

Teokseen kuuluva musiikki on täällä:

Teokseen kuuluvat visuaalit ovat täällä:



Mosikhina Angelina
Mitä haluaisit kuulla juuri nyt?
Osallistava teos

Mitä haluaisit kuulla juuri nyt? Esitin tämän kysymyksen eri ihmisille saadakseni selville, kuinka vastaus muuttuu iän ja sukupuolen mukaan. Loppujen lopuksi jokainen tulkitsi kysymyksen omalla tavalla ja vastasi sen mukaan, mitä hän kaipaa elämässä tällä hetkellä.

Teoksella halusin välittää sen, että vaikka olemmekin erilaisia, silti jokaisella meistä on huolia ja iloja iästä ja sukupuolesta riippumatta. Joskus pienikin tsemppaus voi ilahduttaa toista ja tehdä päivästä paremman. 

Meidän pitäisi enemmän kannustaa ja auttaa toisiamme ♡



Appe Sarajärvi 
Saa koskea
Osallistava teos

Toteutin teoksen puoliksi Torkkelissa ja puoliksi vanhassa peruskoulussani. Maalasin kaksi samanlaista maalausta neliön muotoiselle puulevylle akryyleillä, lisäsin siihen vähän glitteriä ja liimasin lisäksi silkkipaperia muodostamaan kukkia. Toinen maalauksista ilmestyi Torkkelin ala-aulaan ja toinen vanhan peruskouluni seinälle noin viikon ajaksi. Tarkoituksena oli, että kuka vain, joka sattui kävelemään ohi ja jolla oli edes vähän aikaa käytettäväks, sai muokata teosta haluamallaan tavalla. Siihen sai lisätä tai siitä sai ottaa pois. 

Halusin teoksella tutkia eroja, joita syntyisi lukiolaisten ja peruskoululaisten välille – jos niitä edes syntyisi. Halusin luoda mahdollisuuden lisätä ja myös poistaa jotain, minkä takia jätin maalauksiin tasaista pintaa, mutta lisäsin myös kolmiulotteiset kukat. Valitsin ihmisen maalausaiheeksi, koska tiesin sen luovan mahdollisuuksia muokkaukselle. Muististani eivät ole poistunut lukuiset oppikirjojen kuvat tai julisteet, joissa ihmiselle on piirretty viikset tai silmät on ruksattu. Toisaalta teoksella annoin ihmisille kerrankin mahdollisuuden muokata jotain, mihin ei monesti saa koskea: taideteosta.



Aamu Suominen
Pieniä positiivisia asioita
Osallistava teos

Teos koostui pienestä läpinäkyvästä laatikosta, jossa oli lappuja. Niissä luki asioita kuten Halaa läheistä, Juo kolme lasillista vettä ja Hymyile vastaantulijoille. Ennen 8.11.2023 järjestettyä Torkkelin open mic -tapahtumaa seisoin juhlasalin oven vieressä ja jaoin saliin meneville opiskelijoille lappuja laatikosta. Halusin jakaa teoksella hyvää mieltä ja hymyjä muille opiskelijoille. Kouluarki on välillä tylsää ja vähän kurjaa, joten pienetkin asiat voivat tehdä päivästä vähäsen paremman. 


TEKSTI JA KUVAT: kurssin opiskelijat & opettaja Heikki Heinonen