24. luukku: Millainen on hyvä joulu?

Millainen on hyvä joulu?

Jouluaattoisin ajattelen usein mummiani. Sitä miten hän kirjoitti pinoittain joulukortteja viikkoja etuajassa, neuloi kymmenittäin villasukkia lahjapaketteihin ja alkoi valmistelemaan jouluateriaa jo päiviä ennen kuin pöydän äärelle edes asetuttiin.

Mietin, miten hän vihdoin kaiken järjestelyn valmiiksi saatuaan ei edes malttanut istua kunnolla alas nauttimaan valmistamastaan ruuasta, vaan nousi jatkuvasti ylös pöydästä keittämään lisää perunoita tai varmistamaan, että kaikilla oli sopivasti kahvia kupissaan.

Mummini luonteelle tämä joulunaikaa ympäröivä kiire sopi hyvin, mutta siinä missä ruokien valmistelun ja lahjojen suunnittelun tapaiset tehtävät vaikuttivat tuovan hänelle iloa, monille nämä asiat tuovat mukanaan paljon stressiä. Niin kutsutun “perinteisen joulun” viettäminen on monelle liian aikaa, rahaa sekä voimavaroja kuluttavaa ollakseen palkitsevaa. Toisaalta ajatus joulun viettämisestä perinteistä poikkeavalla tavalla saattaa tuntua liian vaikealta tai jopa turvattomalta. Perinteistä on hankalaa rikkoutua irti, ja onhan joulukiireiden aiheuttama stressi sentään omalla tavallaan myös tuttua ja turvallista kaikessa epämukavuudessaan. 

Jo lapsena huomasin, miten eri tavalla ympärilläni olevat aikuiset suhtautuivat jouluun. Joillekin joulu vaikutti jopa suorituksenomaiselta tapahtumalta, jonka aikana tietyt asiat piti saada hoidettua, tai muuten joulunvieton laatu tulisi jollain tavalla kärsimään. Vanhemmaksi kasvaessani olen alkanut tunnistaa myös itsessäni näitä samoja piirteitä. Useana jouluna olen salaa tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että en saanut annettua läheisilleni enemmän lahjoja, tehnyt enemmän joulukortteja tai ylipäätänsä saanut aikaan enemmän, vaikka en välttämättä aina edes tiedä, mitä “enemmän” olisin pystynyt tekemään.

Mumminikaan ei ollut oikeastaan mikään ikiliikkuja, vaikka välillä se saattoi siltä vaikuttaa. Hän väsyi, kuten me kaikki, mutta usein hän ei antanut itselleen lupaa näyttää sitä. Joskus mietin, oliko hänellä ikinä jouluisin hetkiä jolloin hän ei olisikaan jaksanut valmistella kokonaista ateriaa tai neuloa villasukkapareja jokaiselle lapsenlapselleen. Kuitenkin jaksamisestaan riippumatta hän ahersi joulunajan läpi. Olen tästä kiitollinen, sillä mummilassani vietetyt joulut olivat lapsuuteni parhaita hetkiä. Kauniisti koristellut, vielä metsältä tuoksuvat kuuset, herkkuja notkuva joulupöytä, huoneesta toiseen raikuvat joululaulut sekä rapisevat lahjapaketit ovat kaikki kiinteästi osa jouluisia muistojani. En vain tiedä, pystyisinkö itse samanlaiseen suoritukseen kuin hän aikoinaan.

Ehkä jokainen voisi kuitenkin viettää joulua omalla tavallaan? Käsitys joulusta sekä siitä, miten sitä kuuluu juhlia, on muuttunut vuosikymmenien varrella, mutta yleisesti joulu on on aina ollut jonkinlainen valopilkku pitkän ja pimeän talven keskellä. Jokaisen meistä kannattaa pohtia, millaiset käytännöt vahvistavat ja millaiset himmentävät tätä valopilkkua. Pitäisikö jouluateria pitää sittenkin vaikka nyyttikestiperiaattein niin, että kokkaamisesta ei koituisi  liikaa stressiä? Tai voisiko tänä vuonna joulun viettää perheen sijasta vaikka lähimpien ystävien kanssa? Mitä jos tiettyjen läheisten kanssa voisi sopia, että tänä vuonna heidän ei tarvitse ostaa lahjoja sinulle, eikä sinun heille?  

Riippumatta siitä, millaista joulua vietät tänä vuonna, toivon, että se sisältää paljon iloa, lämpöä ja lepoa.

Milena Pulkkinen