6. luukku: Syksyn 2023 ylioppilaan puhe

Päätän aloittaa puheeni teille, päivän sankarit, uudet ylioppilaat.

Olette ansainneet hetken hengähdystauon ja siksi pyydänkin teitä sulkemaan silmänne. Tasatkaa hengityksenne ja rauhoittukaa. Olette selvinneet hengissä. Ylioppilaslakki on nyt päässänne. Pyöritelkää hartioitanne ja tuntekaa kehonne rentoutuvan.

Olemme tehneet valtavan työn ja pinnistelleet sekä kurssien, art blokkien, yöttömien öiden sekä Torkkelinmäen jyrkkyyden kanssa nyt monta vuotta. Kaikki se aherrus ja stressi on nyt lievenemässä ja saattelemassa lukiouraamme sen loistokkaaseen finaaliin.

Olkaa hyvä ja hengittäkää vielä kerran syvään. Nyt saatte avata silmänne. Toivottavasti tämä pieni hetki helpotti jännitystänne.

***

Rakkaat vanhemmat, te saatte nyt myös hengähtää.

Vaikka juhlat ovatkin vasta edessä ja teitä voi odottaa minkälainen härdelli tahansa, niin nauttikaa tästä hetkestä kanssamme ja arvostakaa sitä työtä, jota näiden lakkien eteen olemme tehneet. Se on ollut suuri. Nauttikaa ylpeyden tunteesta ja iloitkaa kanssamme.

Monella meistä työnteko saattaa jatkua vielä lakin saanninkin jälkeen, ja pyydän teitä siis jatkamaan kannustamista ja meidän tukemistamme. Se merkitsee meille hyvin paljon ja antaa meille puhtia.

***

Nyt pääsen teihin, ylpeät ja ehkä vähän yllättyneetkin opettajat ja rehtori.

Uskon, että teilläkin jännitys hieman laskee, kun näette tuttuja kasvojamme täällä lakkien koristelemina. Olette selvinneet monista ylä- ja alamäistä kanssamme ja auttaneet meitä kasvamaan ja oppimaan elintärkeitä taitoja ja tietoja. Olette inspiroineet ja tukeneet meitä jokaista omalla tavallanne, ja siitä haluan kaikkien ylioppilaiden puolesta vielä kiittää tuhannesti. Olette tehneet meihin lähtemättömän vaikutuksen ja uskoakseni me myös teihin. 

Suuri kiitos myös koulun muulle henkilökunnalle, että olette pitäneet meistä hyvää huolta ja tarjonneet meille turvallisen ja mielekkään opiskeluympäristön.

***

Ylioppilaat.

Silmänne avattuanne vastassa teitä odotti tuttu ja turvallinen sali. Voin uskoa, että pieni kateuden hehku saattoi kieppua ympärillämme, kun saimme tiedon siitä, että ylioppilasjuhlat ovatkin täällä, eivätkä missään hulppeassa salissa, kuten keväällä valmistuneiden juhlat. Haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että vaikka rakas salimme ei kovinkaan hääppöiseltä välttämättä näytä, on se silti hyvin tärkeä. Tänä arvokkaana hetkenä, olemme juuri meille merkityksellisessä paikassa: suoraan täällä Torkkelin sydämessä.

Hetki sitten seisoin täällä Euroviisu-discossa ja jammailin Cha Cha Chan tahtiin. Hetki sitten harjoittelin tällä samaisella lattialla ystävieni kanssa folk jamia. Hetki sitten joogasin tällä samaisella lattialla Limu- (eli liikunnan ja musiikin) kurssilla hehkuttaen taidelukion uusia ihanuuksia, kuten pakollisten kurssien puolittamista.

Hetki sitten istuin juuri siinä samalla tavalla kanssanne lukion ensimmäisenä päivänä.

***

Kuten varmasti moni meistä lakkipäistä, en olisi ikinä uskonut pääseväni Helsingin kuvataidelukioon opiskelemaan, saatika voinut kuvitellakaan, millainen matka siitä tulisi.

Filmivalokuvaus, elävän mallin kanssa työskentely, kuvanveisto, vaatesuunnittelu ja omien näyttelyjen pyörittäminen, kaikki nämä olivat uusia kokemuksia, joita en välttämättä ikinä olisi päässyt kokemaan ilman Torkkelia.

Liimatessani erivärisiä paperisuikaleita yhteen en ollut vielä tietoinen kaikesta siitä, mihin sillä tulisin päätymään.

En voinut kuvitellakaan kaikkia niitä ystäviä ja ihmissuhteita, joita tulisin täällä solmimaan.

En pystynyt haaveilemaankaan siitä ilosta, mitä Tsumppitsufeet tulisivat antamaan, tai sitä, miten pääsisin kansainvälisellä teleskoopilla katsomaan miljardien vuosien päähän galakseja ja tähtisumuja Kanariansaarille.

Ja nyt kaikki nämä uskomattomat asiat ovatkin muistoja. Kaikki nämä kokemukset kuuluvat lukioaikaani ja ovat osa seikkailuani täällä.

***

Vaikka menetimmekin koronan takia suuren osan ensimmäisestä vuodestamme täällä, sulauduimme silti eriskummalliseksi yhteisöksi ja löysimme sen kuuluisan Torkkelin hengen.

Tämä mainitsemani Torkkelin henki kuulostaa niin juhlavalta, mutta se sisältää myös huvittavia asioita: Kuinka moni tavallinen lukiolainen voi onnellisena kertoa, miten hän käytti lukioaikansa kellarissa kipsipölyn ja savitahrojen sottaamana? Taikka kuinka moni on päässyt kuvaamaan omaa elokuvaansa tai kehittämään omaa filmiään punaisessa vankityrmässä?

No vastaushan on: aika moni meistä Tossuista. Täällä olemme päässeet kokeilemaan uutta ja toteuttamaan itseämme ja taidettamme rikkaasti.

***

Olemme saaneet täältä Torkkelista niin tuhdit ja hyvät eväät, että ne varmasti riittävät tuleviinkin reissuihin. Kun nyt pikkuhiljaa alamme täältä lähtemään, emme tosiaankaan lähde tyhjin käsin.

Uskon siihen, että vaikka lähdemmekin Torkkelista, Torkkeli ei lähde meistä. Mekin olemme jättäneet Torkkeliin oman jälkemme – jollemme muuten, niin ainakin IG-vessan seinille.

Tulemme aina olemaan tossuja ja sydämessämme tulee aina säilymään pieni kimalteleva nurkkaus tälle ihanalle paikalle ja näille täällä kokemillemme vuosille.

Suuntaamme nyt luovan katseemme eteenpäin ja pääsemme jälleen uudella tavalla valloillemme. Tiedän sen, että vaikka poistummekin tästä taiteen opinahjosta, löydämme silti tapoja kukoistaa ja luoda ympärillemme uutta kauneutta sekä haalia rakkautamme taiteeseen.

***

Uunituoreet ylioppilaat, Ihailen teitä kaikkia valtavasti. 

Olen ylpeä meistä ja saavutuksistamme sekä siitä, miten olemme kasvaneet ja kehittyneet. Olemme puhjenneet kauniiseen kukkaan!

Nyt meitä odottavat uudet virrat ja toivotan jokaiselle meistä sydämellisesti onnea tuleville poluillemme.

Voimme kiittää itseämme ja toisiamme tästä ihanasta seikkailusta.

Me selvisimme. Periksi ei annettu!

Unna Nurminen

KUVAT Loviisa Kangas