3. luukku: Ikuinen talvi
Ikuinen talvi
Lumihiutaleet tanssahdellen
palvovat aamua valkenevaa
Kulovalkean lailla aurinko,
kapuaa rajalle horisontin,
maalaa taivaan kauniiseen juhlapukuun
Hangetkin hohdossaan saavat kettujen helminauha-askeleet kruunukseen,
lammet kohmeiset jääkukat pinnoilleen
Päivän painuessa maate,
taivaan palaessa lämpimän oranssina merenä,
lipuvat viimeisetkin päivänsäteet kauas,
kauas pois
Illan hämyssä railojen verkosto peittää jään,
pirstoo kuvajaisia taivaan valopisteiden edetessään
Kumotuksessa kuun, yllä loputtomuuden,
pujottelevat revontulet yllä tunturien
Yön sinen sulkiessa kaiken syleilyynsä,
viimeinenkin huokaus hukkuu
Ajan virtaan kaikki vajoaa
ja nukkuu, nukkuu kauas,
kauas pois
Sini Rantanen