Arkeologiakurssin kaivaukset: toisen maailmansodan aikainen bunkkeri

Kuva: August Kallio. Arkeologiset löydöt eivät ole aina elottomia!

Helsingin kuvataidelukio ja Kallion lukio järjestävät yhteisiä historian projektiopintojaksoja, joilla historiasta kiinnostuneet opiskelijat voivat syventyä erityiseen aiheeseen. Syksyn 2023 arkeologiakurssilla opettivat Torkkelin Anne Mattsson ja Kallion Niina Väntänen. Kurssiin kuului myös Hankoon tehty opintomatka. Kasinon nurkalla osallistuttiin toisen maailmansodan aikaisen neuvostokomentajan bunkkerin kaivauksiin.

Kuopalla lapiohommissa

Elokuun lopulla ryhmä opiskelijoita odotteli kaukojunan lähtöä Helsingin rautatieasemalla. Kiskoillaan lepäävä valkovihreä juna kiitäisi pian eteenpäin 120 kilometrin tuntivauhdilla. Täältä tullaan!

Arkeologi Jan Fastin johdolla Hangossa kaivettiin esille neuvostokomentaja Sergei Kabanovin bunkkeria. Meidän saapuessamme kaivauksille maasta oli jo ilmestynyt esiin tiiliä sekä bunkkerin keskeltä hauras puulattia, jota me opiskelijat saimme auttaa kaivamaan esiin. Fastin työryhmä neuvoi meitä eri työvaiheissa, kuten lattian esiin kaivamisessa sekä maasta ylöskaivetun maaperän seulomisessa. Soran seasta löytyi hampaita, kukkakuosinen lattiatapetti sekä pala riikinkukkokoristeista posliinilautasta. Me, August Kallio ja Sonja Nieminen, pidimme debyyttiesiintymisemme eräässä hankolaisessa ruotsinkielisessä lehdessä, jonka toimittaja tuli kysymään arkeologiaan ja historiaan liittyviä kysymyksiä ja ottamaan uurastuksestamme kuvia.

Kaivauksiin piti varautua hanskoilla, eväillä ja kaivausvarmoilla vaatteilla. Työryhmä jakoi meille lapioita, ämpäreitä sekä kihvelin ja harjan. Vaikka kaivaukset olivat rentoja ja tehtävänannot mukautettuja lukio-opiskelijoiden harrastajamaisiin taitoihin, saimme tunteja kestäneen työpäivän kuluessa myös konkreettisen kuvan arkeologin työstä ja kaivausten rankkuudesta. Retkeä väritti muun muassa maan kätköistä löytyneiden sammakoiden hilpeä kurnutus.

Kuva: August Kallio. Kaivausten miljöö lukiolaisten aherruksen päätteeksi.

Fast valisti meitä myös nopealla paikallishistorian luennolla. Kabanovin bunkkeri rakennettiin kiireellä, kun uhka uudesta sodasta näytti toteutuvan. Ei siis ihme, että ylhäältä käsin tilavalta näyttävä kuoppa olikin todellisuudessa paljon vaatimattomampi tila. Kabanovin väliaikainen koti oli loppujen lopuksi kuopan pohjalta tarkasteltuna matala maja, jonka hatara puulattia sijaitsi kahden metrin syvyydessä ja tiilillä rajatut huoneet olivat ankeita pienuudessaan.

Sirpaleista tietoa

Tietoja bunkkerista on löytynyt myös jälkikäteen. Pikkupoikana siellä oli vieraillut eräs paikallinen historian harrastaja, joka jälkikäteen 1980-luvulla oli piirtänyt bunkkerista pohjapiirroksen. Kuva oli kuitenkin viitteellinen ja melko virheellinen. Kun kuva julkaistiin, siitä tehtiin vahingossa peilikuva. Kaivausten edetessä paljastuikin, että aika oli kullannut muistot eikä pikkupoikana laajalta rakennukselta näyttänyt bunkkeri tule paljastumaan kovin hienoksi. Bunkkerin nyt osin esiin hahmoteltu ulkoasu on siis edelleen epäselvä.

Asiantuntijoiden luentoja

Opintomatkan lisäksi kurssilla tarjoutui mahdollisuuksia kuulla useita ammattilaisten luentoja. Teoriatunneilla opettajat luennoivat historiasta nimenomaan talvi- ja jatkosotaan keskittyen maalatakseen opiskelijoille mahdollisimman täydellisen kuvan bunkkerikaivausten aikaisesta elämästä sodan aikana. Vierailevat luennoitsijat esittelivät myös henkilökohtaista historiaansa arkeologian parissa valistaakseen opiskelijoita arkeologian opinnoista ja ammattilaisarkeologien todellisuudesta. Kurssilla vieraili Torkkelin alumni Juuli Ahola Lähi-idän instituutista, Oula Seitsonen Oulun yliopistosta sekä John Lagerstedt Helsingin kaupunginmuseosta. Kurssilaiset saivat esittää heille syventäviä kysymyksiä ja katsella ammattilaisten omia löytöjä niin kuvina kuin aitoina esineinä. Kurssin lopussa opiskelijat vierailivat myös Kansallismuseon esihistoriallisessa näyttelyssä, missä esillä ovat niin Antrean verkkolöytö kuin maailman vanhin eli Heinolan reenjalas.