Taidetta lavalla, käytävillä ja kaduilla – väläyksiä nykytaidekurssilaisten performansseista ja osallistavista teoksista

Syksyn toisessa jaksossa toteutuneella nykytaidekurssilla “Nykytaiteen toimintatapoja – performatiivisuudesta osallistavuuteen” opiskelijat toteuttivat performansseja ja osallistavia teoksia koulussa ja sen ulkopuolella. Teosten hetkellisen luonteen vuoksi niiden yleisö oli väistämättä rajattu. Jotta teokset jäävät muistiin ja niiden ääreen on mahdollista palata myöhemmin, kokosimme tähän yhteen opiskelijoiden kuvauksia ja dokumentaatiota tehdyistä teoksista.

Anniina Alsén: Tietoinen valinta

Open micissa toteutui performanssi, jossa esiintyi valkopukuinen henkilö maskin kanssa. Aluksi yleisölle tuli ohjeistus tehdä valinta lyhyessä ajassa oman intuition perusteella: punainen vai sininen? 

Seuraavaksi yleisö sai tehtäväksi taputtaa oman valintansa kohdalla. Äänestyksen jälkeen alkoi maalaaminen, jonka perustana oli enemmistön valinta, sininen. Henkilö maalasi vasempaan käteen sinistä, jota hän väritti sikin sokin takkiinsa. Hetken päästä henkilö maalasi punaista väriä oikeaan käteensä ja levitti sitä maskin alueelle. Lopuksi henkilö laittoi molemmat kädet päähän sävyjen sekoittuessa hiljalleen purppuraan.

Performanssin lopputulokseen oli hahmoteltu kaksi vaihtoehtoa: punainen takki / sininen maski tai sininen takki / punainen maski (voittaja!). Henkilön tahraton ulkokuori asettui vuorovaikutukseen kahden voimakkaan, yhdessä kontrastisen värin kanssa. Teoksessa seurattiin yhden valinnan tarinaa sekä esitettiin siitä dramaattisesti silminnähtävä seuraus, tavoitteena herättää ajatuksia värivalinnasta, valinnan prosessista, seurauksista ja lopputuloksesta.

Francisco Edelman Domingues de Jesus: Starry-Skied Eyes

Esitin kurssilaisille laulettuna esisoitetulle taustalle tekemäni Starry-Skied Eyes -musiikkikappaleen. Tein koneellani ensiksi kokonaisen demoversion kappaleesta, myös laulamiseni. Sitten parantelin taustoja hieman ja tein karaokeversion, jonka päälle esitin kappaleen juhlasalissa.

Kappale kertoo tyttöystävästäni. Kahden vuoden yhdessäolon vuosipäivämme oli koittanut vain pari viikkoa ennen kurssin loppumista, joten päätin tehdä sen kunniaksi häntä arvostavan kappaleen. Yleisemmin voisi kuitenkin sanoa, että halusin välittää kappaleen teemoja etäisestä ja kaipaavasta rakkaudesta myös kenelle tahansa, joka saattaisi sanoihin samaistua.

Karaokeversio alkuperäisestä kappaleesta on katsottavissa täällä: https://www.youtube.com/watch?v=KPLjWM3Gfas 

Timotei Heikkala: Nimetön

Teokseni esitettiin 16.11.2022 Torkkelin open mic -tapahtumassa. Mukana esiintymässä oli minä ja kaksi ystävääni. Apuvälineinä oli tutti, kukkia, lakana ja kahdelle toiselle esiintyjälle tarvittava puvustus. Teokseni viesti on jokseenkin avoin, mutta päämääräni oli kuvata kokemustani transhenkilönä sukupuoliroolien pakottamisen haitoista sekä sen herättämästä ahdistuksesta.

Oona-Sofia Holm: Heal

Toteutin teoksen kurssiryhmän edessä. Kaikki osallistuivat laittamalla antamani laastarin paikkaan, johon on viimeksi sattunut. Vaikka laastarin laittaminen iholle on hyvin normaali ja selkeä arkinen asia, sen taustalla voi olla monia tunteita tai ajatuksia. Halusin tuoda ihmisille pientä lohtua, jota me kaikki välillä tarvitsemme ja kaipaamme.

Saara Jokinen: Mitä tunnet tänään?

Toteutin osallistavan teoksen koululla oppituntien ja välituntien aikana. Teos valmistui yksi sana ja kuva kerrallaan kolmen päivän aikana. Teoksen tavoitteena oli tarjota itseni kanvaasiksi, antaa osallistujille mahdollisuus vapaaseen tunneilmaisuun ja luoda yhteisöllisyyttä taiteen ja sanojen avulla. Teoksen suurin kysymys oli “Mitä tunnet tänään?” jonka avulla ihmisillä oli mahdollisuus jakaa tuntemuksensa joko sanoin tai kuvin. 

Lumi Kantola: Play Date

Leikimme ystäväni luona 18.11.2022. Halusin leikkiä pitkästä aikaa sekä luoda minulle ja ystävälleni rentouttavan hetken kaiken stressin keskelle.

Hilla Kuitunen & Helmiina Moksunen: Murha

Teos on video ja siinä on elokuvamaisia piirteitä. Toteutimme sen Viikin peltoalueilla marraskuisena viikonloppuna juuri, kun ensilumi oli satanut maahan. Teos kuvaa luottamuksen pettämistä. Henkilö antaa toiselle jonkin kivan asian, kuten ilmapallon, mutta ilmapallon poksahtaessa sisällä onkin jotain ällöttävää.

Liina Luumi: Räjähtävä monotonia

Teos on ääniluuppi (2:06). Yksinkertaiset monotoniset äänet toimivat voimakkaina, kun ne erotetaan niille tyypillisestä yhteydestä. Arjen äänet muodostavat eri kontekstissa ja uudella tavalla yhdistettyinä moniulotteisen hälyn.

Otava Metsätähti: Teekutsut 

Teos oli teekutsut. Sunnuntaina, puolenpäivän aikaan, teekutsut alkoivat Sörnäisistä, ja me matkasimme jalan sekä raitiovaunulla Senaatintorille ja poikkesimme matkalla muun muassa Paasivuoren puistikkoon ja Tuomiokirkkoon. Koko lumisen matkan ajan nautiskelimme teetä, glögiä, pikkuleipiä ynnä muuta teekutsuille sopivaa naposteltavaa ja juoruilimme kaikenlaisesta porvarillisen paheksuvaan sävyyn. Päädyimme lopulta Oodiin syömään eväitämme loppuun. Kutsuvieraat olivat tietenkin pukeutuneet tilaisuuden mukaisesti.

Teoksen avulla kenties ilahdutimme tai hämmensimme ohikulkijoita – kenties saimme heidät pohtimaan teekutsujen perimmäistä olemusta: Miksi teekutsut kuuluu pitää sisällä? Mikseivät ne saa liikkua? Miksi teekutsut eivät voisi olla itse asiassa teekulkue? Mikä estää MINUA pitämästä teekutsut? Miksen minä pukeudu PÄIVITTÄIN pitsiin? Mikä estää minua tekemästä mitä IKINÄ?!

En tiedä, teimmekö oikeasti näin suurta vaikutusta keneenkään. Mutta vallan hupaisat teekutsut nämä joka tapauksessa olivat. Suosittelen.

Elia Miettinen: Puistokahvit

Kahvittelukulttuuria ja yhdessäoloa käsittelevä teos on performanssi (ja siitä otettu valokuva), joka tapahtui 20.11.2022 illalla Espan puistossa.

Halusin tuoda nopean kahvitteluhetken sisätiloista ulos, jolloin myös ulkopuoliset näkevät sen. Kahvilla on Suomessa aika selkeät roolit: yhdessäolo ja nopea energianlähde. Ystäväni kanssa keitämme koulussa usein kahvia, mutta tällä kertaa menimme Espalle. Performanssi on hyvin arkipäiväinen, mutta teosta tehdessäni rupesin myös miettimään taidetta ja sen olemusta, mikä oikeastaan on taidetta ja mikä ei. 

Siiri Ojaksela & Milka Mansikka: Minä annan sinulle

Performanssi toteutettiin Torkkelin open mic -tilaisuudessa. Menimme aluksi esiintymislavan eteen, katsojien tasolle. Milka istui penkille, puki takin ja alkoi lukea kirjaansa. Samalla Siiri leikkasi paloja hänen takistaan ja heitti ne ympäriinsä ja antoi ihmisille. 

Teoksesta voi varmasti tehdä monenlaisia tulkintoja, mikä jo itsessään on kiinnostavaa. Lähdimme ajatuksesta, että henkilö jolla takki on, päätyy lavalle lopulta sekä henkisesti että fyysisesti alastomaksi. Takki voi tässä tapauksessa kuvastaa jonkinlaista suojamuuria, jonka henkilö ottaa ylleen, astuessaan suuren yleisön eteen eli muuttuessaan muiden mielipiteille alttiiksi. 

Toinen näkökulma on myös se, että takki olisi ikään kuin jonkinlainen identiteetin symboli. Tekstit, joita Milka luki tuolilla istuessaan, voi linkittää jollain tapaa meidän molempien elämään ja samalla molempien identiteetteihin. Osa teksteistä on esimerkiksi vanhoista koulutöistä, omista kirjoituksista, lempikirjoista ja suvun keittokirjoista. Näin ollen voi tekstien ajatella jollain tapaa vaikuttaneen meihin ja identiteetteihimme. Kun takki leikataan, samalla ihminen antaa paloja identiteetistään muille eli antaa itsensä muiden muotoiltavaksi. 

Leikkaajalle voi myös antaa monia eri rooleja ja symboleita. Me ajattelimme leikkaajaa esimerkiksi yhteiskunnan oletuksina ja arvoina ja takkia jonkinlaisena naamarina, joka lopulta murtuu. Toisaalta takki voisi kuvastaa myös tietynlaista itsekriittisyyden kuorta, jonka henkilö pukee astuessaan arvosteltavaksi. Koko performanssi kuvastaakin ikään kuin henkilön mielenmaisemaa ja leikkaaja onkin ehkä henkilö itse.

Tiiku Ruuska: Kaikki on tähtipölyä

Eräänä tiistaina koulun portaikkoon ilmestyi yöllistä tähtitaivasta muistuttava pöytä. Kymmenet pienet paperiset ja kultaiset tähdet yhdessä tummansinisten kankaan palojen kanssa herättivät opiskelijoiden huomion, ja jo seuraavana päivänä kaikki tähdet olivat ajautuneet omille teilleen. 

Toisinaan pienten tähtien taittelu tuntui performanssilta: paperin kahina muuten hiljaisessa luokassa tuntui herättävän huomiota. Tähtien taittelu toi mukanaan myös mielenkiintoisia kanssakäymisiä. Projekti veti mukaansa myös ystäviäni, ja epäonnistuneet tähdet naurattivat aina. 

Toivon teoksen toimivan muistutuksena siitä, että kaikki, aivan kaikki, koostuu tähtipölystä. Myös pitkän tuotantoketjun läpikäyneet asiat, kuten puusta ohueksi työstetty paperi tai kultainen ohuen ohut metallilevy, ovat vain tähtipölyä. Sinä ja minä ja kaikki materiaali ympärillämme on osa universumia, miten upeaa! Joten elä, naura ja riemuitse!

TEKSTI JA KUVAT: kurssin opiskelijat & opettaja Heikki Heinonen