Wanhan puhe: "On siis aika tanssahdella sulavasti koulumme vanhimmiksi!"

Arvoisat juhlavieraat ja rakkaat kakkoset!

Puolitoista vuotta sitten me kakkoset astelimme ensimmäistä kertaa Torkkelinmäkeä ylös. Jännityksestä kädet täristen ja mäen kapuamisesta enemmän tai vähemmän hengästyneenä astuimme sisälle siihen rakennukseen, joka tulisi olemaan elämämme keskiössä seuraavien vuosien ajan. Lukion alussa joillain oli jo vanhoja kavereita ja koulu sujui hyvin; osalle alku oli täynnä uusia kasvoja ja haasteita uudenlaisten opiskelutapojen omaksumisessa.

Nyt ensimmäisen vuoden lopusta tuntuu olevan jo ikuisuus, ihan kuin se kaikki aika olisi vain kiitänyt ohitsemme. Ensimmäinen vuosi oli täynnä uusien asioiden oppimista, muihin tutustumista, koulun arkeen sulautumista ja koeviikoista selviytymistä. Toisille oli jo alusta asti selvää, mitä kaikkea haluaa lukiossa opiskella, kun taas toisille omien mielenkiinnonkohteiden löytäminen oli haastavaa.

Osalle vanhojen parin etsiminenkin alkoi jo ensimmäisen vuoden puolella. Käytävillä kulkiessa saattoi kuulla kiihkeää keskustelua siitä, kuka tanssii ja kenen kanssa. Osa jo keskusteli juhla-asuistaan ja osa pohti, kuinka ihmeessä tulisi koskaan oppimaan kaikkia askeleita. Tämä kaikki on todiste siitä, kuinka suurta merkitystä vanhojentanssiperinne kantaa lukiolaisten kesken. Tätä päivää on odotettu.

Tähän päivään liittyy paljon iloa, mutta osalle myös haikeutta. Meidän rakkaat abiturienttimme, roolimallimme, ovat jättämässä ajan Torkkelissa taakseen ja luovuttavat vallan meille kakkosille. Meidän lukiomme on täysin uniikki ja oma kokemuksensa, eikä samanlaisia lukiovuosia saa muualta. Tehtävänämme on ylläpitää edeltäjiemme luomaa turvallista, avointa ja luovaa ilmapiiriä, sekä varmistaa, että tulevat vuosiluokat saavat Torkkelista yhtä hyvän kokemuksen.

Kiitos kotiväelle, sukulaisille, ystäville, opettajille, rehtorille, torkkeleille ja kaikille muille tänään paikalla oleville. Erityisesti kiitos kaikille tämän juhlan suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneille, sekä Joanna Rintalalle, joka on jaksanut takoa näitä tansseja meidän päähämme päivästä toiseen, ja pukeutunut iloksemme vaihtuviin kissakuoseihin. Ilman Joannan, työryhmiemme ja tanssijoidemme panosta, tästä juhlasta ei olisi tullut näin huikeaa.

Tämän juhlan myötä meidän kakkosten on siis aika tanssahdella sulavasti koulumme vanhimmiksi.