Torkkeli teatterissa: Suomen historian opiskelua toisin keinoin 

Loka–marraskuussa torkkelilaiset kävivät ahkerasti teatterissa. Sekä historian että ädinkielen ja kirjallisuuden kurssien opiskelijat kävivät isolla joukolla katsomassa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä esitettävää näytelmää “Ensimmäinen tasavalta”. Alla historian opintojaksolla ollut Aleksi Rakkola kertoo omasta teatterikokemuksestaan. Kaikista näistä teatterikäynneistä kerrottiin moniäänisessä jutussamme “Teatterin ovet avautuivat taas torkkeleille”.
https://kuvislukio.koulublogit.fi/2022/11/21/teattereiden-ovet-avautuivat-taas-torkkeleille/

“Ensimmäinen tasavalta” kertoo Suomen historian tärkeästä mutta unohdetusta henkilöstä: Kaarlo Juho Ståhlbergistä, rauhallisesta ja vakavasta valtiomiehestä. K. J. Ståhlberg on Suomen ensimmäinen presidentti ja poliitikko, jonka ansiot tuntuvat jäävän historiassa usein toistettujen sankaritarinoiden varjoon.

Näytelmä käsitteli suomalaisen demokratian syntyhistoriaa Ståhlbergin (1865–1952) elämän kautta: irrottautumista Venäjän tsaarin vallasta ja sääty-yhteiskunnasta sekä kehittymistä kohti demokraattista valtiota. Esityksessä päästään tutustumaan myös muihin historian henkilöihin, kuten C. G. E. Mannerheimiin, P. E. Svinhufvudiin ja Ester Ståhlbergiin, Ståhlbergin vaimoon. Näytelmä sijoittuu 1900-luvulle ja sisältää yli puolen vuosisadan verran historiaa aina ylioppilaaksi tulosta Ståhlbergin kuolemaan asti. Ajanjaksoon mahtuu vaikka minkälaista tapahtumaa: sisällissotaa, kiistaa hallitusmuodosta ja Lapuan liikkeen kyydityksiä. Päähenkilön avulla näytelmä valottaa niitä tavattomia ponnisteluja, joita demokraattisen yhteiskuntamuodon ylläpitäminen vaatii eri tahoilta uhkaavien autoritaaristen voimien paineissa.

 

Tykkäsin! 

Entä oma tulkintani, mitä pidin? Esitys teki suuren vaikutuksen. Se oli sekoitus historiaa, komediaa, tragediaa ja jopa romanssia eli monia kiinnostavia piirteitä. Näyttelijät saivat yleisön nauramaan monta kertaa esityksen aikana, mikä on aina hyvä merkki! Näyttelijöitä oli kolmetoista ja rooleja taas runsaasti yli kolmekymmentä. He onnistuivat jokaisen hahmon kohdalla näyttämään meille katsojille, millaisia nämä henkilöt olivat, miten reagoivat, mitä tunsivat. Näytelmän jälkeen tuli olo, että tunsi nämä ihmiset, vaikka ei ollut tosiasiassa aikaisemmin kuullutkaan heistä.  

Visuaalinenkin puoli oli kunnossa, ja teknologiaa oli sopivasti mukana. Esityksen lavasteet olivat vähäiset ja huomaamattomat. Ne heijastivat hyvin aikakautta ja tukivat näytelmää ja sen kulkua mutta eivät häirinneet katsojaa. Yleisö sai keskittyä näyttelijöihin. Vaatetus sopi myös aikakauteen. Filmikameraa hyödynnettiin lähiotoksissa. Se oli viisaasti tehty. Näissä kohtauksissa tunteet tulivat esille (sekä myös yleisön naurut poliitikkojen irvistellessä). Ei tarvinnut kiikareita nähdäkseen, mitä lavalla tapahtui. Nautin myös musiikkiosuuksista. Valitut kappaleet korostivat kohtauksen tunnelmaa. Suurimman osan musiikista hoiti yksi pianisti mutta ajoittainen yhteislaulu oli virkistävä yllätys. 

Pari horjahdusta 

Miinuspuolelle lasken, että näyttelijät puhuivat välillä niin nopeasti, ettei kaikesta saanut selvää. Repliikit menivät joskus melkein päällekkäin, ihan kuin näyttelijöillä olisi ollut kiire. Suurilta ruuduilta heijastettiin tekstiä, joka tarjosi taustatietoa. Tekstit vaihtuivat liian nopeasti, eikä kaikkea ehtinyt lukea. Pää meni välillä ihan sekaisin. Oli vaikeaa keskittyä samanaikaisesti puheeseen ja tekstiin, ja sitten ei osannut enää keskittyä kumpaankaan. 

Itse en huomannut historiaan liittyviä faktavirheitä, mutta Ståhlbergin historia ei ole minulle entuudestaan tuttu. Kun tarkastelee historiaa kuvitteellisessa muodossa, sitä tulee katsoa kriittisen suodattimen läpi, sillä näytelmät ovat myös fiktiota. 

“Ensimmäinen tasavalta” toimii mainiosti opiskeluaineistona. Näytelmä käsittelee hämärään jäänyttä mutta tärkeää Suomen historian henkilöä. Historian tunneilla ei ehditä syvälle Ståhlbergin elämään, joten teatteriesitys nosti esille paljon tärkeää tietoa. Onhan kivaa, kun pääsee irrottautumaan oppikirjasta ja oppimaan toisella tavalla. Teatteri toimii viihteenä ja yleissivistyksenä. Saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Mielestäni jokaisen tulisi mennä, jos vain mahdollista, joskus teatteriin.  

TEKSTI Aleksi Rakkola
KUVAT Marleena Nevalainen