6. luukku: Syksyn 2022 ylioppilaan puhe
Arvoisat ylioppilaat, juhlavieraat ja Torkkelin väki!
Tänään saamme juhlia kaiken sen työn tulosta, jonka eteen olemme ahertaneet yli kolme vuotta. Monelle meistä tämä matka lukion läpi on ollut kuin sumuisessa metsässä puikkelehtiva polku. Useampi lukioajalle itsestään selvä tapahtuma on ollut usvan peitossa: mennäänkö etäopetukseen, milloin päästään takaisin lähiopetukseen, opetellaanko vanhojen tanssit yksin kotona vai päästäänkö edes koskaan tanssimaan? Usealle meistä on myös ollut epävarmaa, milloin valmistumme tai pääsemmekö edes koskaan valmistumaan. Mutta, tänään kaikki tuo epävarmuus on takana, kaikki työ on tuottanut tulosta. Onnea meille! Nyt voimme pysähtyä hetkeksi ja hengittää syvään ennen seuraavaa haastetta.
Taideyliopiston vuoden alumniksi valittu kuvataiteilija Adel Abidin toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa: “Taiteilijan tärkein rooli yhteiskunnassa on sen muuttaminen.” Tämä toi minulle heti mieleen sen, miten Torkkeli on täynnä vahvoja arvoja ja halua muuttaa maailmaa näiden arvojen mukaiseksi. Moni Torkkelin opiskelija harjoittaa aktivismia koulun ulkopuolella, ja tämä into vaikuttamiseen tulee esille myös koulun sisäisissä asioissa. Torkkelissa opiskelijoita kuunnellaan ja ilmapiiri on sellainen, että jokainen uskaltaa ilmaista oman mielipiteensä — tapahtui se sitten lähettämällä rehtorille viestiä vessapiirrosten ylimaalaamisen vastustamisesta tai järjestämällä mielenosoitus abien oikeudesta osallistua pikkutorkkeleiden tervetuliaisiin ja asujaisiin.
Toisaalta, vaikka jokaisessa meissä on hieman kapinallista henkeä, haluan nostaa hattua meidän koulun opiskelijoille koronarajoitusten esimerkillisestä noudattamisesta, siitä huolimatta, että se tarkoittikin juhlien ja muiden tapahtumien lykkäämistä tai perumista.
Olen saanut nauttia Torkkelin lämmöstä melkein kolme vuotta. Tulin Torkkeliin vasta toiselle vuodelle, enkä tuntenut entuudestaan ketään. Silti en jäänyt Torkkelissa yksin. Pääsin jo ensimmäisenä päivänä muutaman torkkelin mukaan kierrokselle, jossa etsimme “Thanos-vessaa”. Torkkelin tapa napata uudet torkkelit lämpimän halauksensa suojaan on mielestäni se asia, joka on tehnyt ajastani täällä unohtumattoman, enkä mitenkään voi kiittää teitä tarpeeksi.
Muistan vielä ensimmäisen päiväni täällä. Olin löytänyt ryhmänohjausluokkaani muutaman tutorin avulla ja ryhmänohjaajan sijainen oli ehtinyt jakaa meille lomakkeet, kun rehtori tuli luokkaan. Rehtori kertoi meille, kuinka abit eivät olleet osallistuneet abitelttailuun, kun niin pyydettiin, ja hän oli meistä ylpeä. Ennen Torkkelia en ollut nähnyt asetelmaa, jossa oppilaat voivat puhua rehtorille rennosti, tai edes ajatellut, että sellainen olisi mahdollista.
Torkkelin opettajat tekevät tärkeää työtä. Te teette paljon muutakin kuin vain opetatte meille, miten olla sivistynyt yhteiskunnan jäsen. Te olette opettaneet meille sen, että meillä ja sillä työllä, jota me teemme, on arvoa. Haluan kiittää teitä panoksestanne. Haluan myös sanoa kiitos opoille, psykologeille, rehtorille, kouluisännälle, keittäjille ja Torkkelin muulle henkilökunnalle, jotka ovat mahdollistaneet sujuvan arjen ja sen, että olemme saaneet kohdata lukion haasteet hyvillä eväillä.
Tänään päätämme matkan lukion läpi voitokkaina. On aika juhlia, sillä sen me olemme ansainneet. Tänään matkamme jatkuu eri poluille, mutta meitä tulee aina yhdistämään aikamme Torkkelissa. Uudet polut tarkoittavat uusia mutkia ja esteitä, joita ei ole merkitty karttaan. Uskon, että teillä on se tieto, taito ja rohkeus maalata omat polkunne maailmassa, joka haluaa ennalta määritellä, mitä mutkia polussa täytyy olla.
Onnea uusille ylioppilaille! Kiitos kaikesta lämmöstä ja mukavista kohtaamisista! Onnea ja voimia uudelle matkalle!
Nico Peill
KUVAT Ässä Parviainen ja Marleena Nevalainen