Wanhan puhe ja kuvatunnelmia toukokuisista tansseista
Arvoisat juhlavieraat, rakkaat kakkoset!
Olemme kaikki täällä todistamassa suuren työn tulosta, johon on osallistunut huima määrä eri ihmisiä: vuoden 2022 wanhojen tansseja.
Lähes kaksi vuotta sitten kesällä selasimme Helsingin kuvataidelukion nettisivua yrittäen löytää omaa nimeämme. Monen kotoa kuului varmasti ilon kiljahduksia, kun oma nimi löytyi kouluun hyväksyttyjen listasta.
Kuitenkin ilosta huolimatta lukiouramme on ollut alusta asti myös hyvin epävarmaa. Moni meistä aloitti lukion keskellä koronapandemiaa, ja monet lukion alkuun kuuluvat tapahtumat oli joko peruttu tai niitä oli rajoitettu. Pelkäsimme etäopetuksen uusiutumista, ja pelkomme toteutuivat, kun pandemia paheni samana syksynä. Tästä alkoi hyvin pitkä etäopetuskausi, jonka aikana emme nähneet kouluamme emmekä toisiamme, yli puoleen vuoteen.
Pitkän etäopetuskauden jälkeen opetus jatkui monin rajoituksin koululla, maskit kasvoilla. Onneksi emme enää joutuneet etään, vaan pääsimme aloittamaan harjoitukset wanhojen tansseja varten koulullamme ennen joulua. Askelkuviot olivat monimutkaisia, ja muutamia turhautumisen aiheuttamia huokauksia kuului harjoituksissa.
Onneksi upea liikunnanopettajamme Joanna Rintala teki kaikkensa sen eteen, että jokainen meistä oppisi tanssit. Iso kiitos tästä hänelle! Kiitos myös hänen kissakuvioisille vaatteilleen, jotka saivat meidät aina hymyilemään harjoituksissa.
Suuresta työstä huolimatta, vanhojen tanssit jouduttiin siirtämään olosuhteiden takia.
Kuitenkin kuukaudet olivat täynnä jännitystä ja iloa. Me jaoimme innoissamme kuvia mekoista, kengistä ja puvuista, ja pidimme positiivisen asenteen yllä. Sinnikkyyttämme todistaa myös se, kun wanhat jouduttiin siirtämään vielä toistamiseen: Vaikka aluksi keskuuteemme laskeutui synkkä pilvi, päätimme yhdessä, että tästä selvitään. Periksi ei anneta!
Ja nyt kolmas kerta toden sanoo. Olemme viimein päässeet valloittamaan Valkoisen salin ja peittämään sen juhlahumuun. Selvisimme tänne asti toivon avulla, ja tanssimme voisi tietyllä tapaa symboloida toivoa. Elämämme avautuu uudestaan pitkien rajoitusten jälkeen, joten tanssikaamme myös sen kunniaksi.
Jokainen meistä on kasvanut täällä ollessaan, ja nyt olemme valmiita ottamaan paikkamme koulun vanhimpina. Kesä on jo nurkan takana, ja monilla meistä abivuosi alkaa sen jälkeen. Meillä on vielä hetki aikaa nauttia toistemme seurasta, joten muistakaa rakastaa toisianne, kakkoset.
Kiitos kaikille teille vanhemmille, perheenjäsenillle, sukulaisille, ystäville, opettajille, rehtorille, torkkeleille sekä muille koulun ulkopuolisille, jotka olette saapuneet tänne tänään juhlistamaan!
Kiitos kaikille teille tanssijoille, joiden kanssa minun on ollut kunnia jakaa nämä tanssit ja harjoitukset!
Kiitos vielä Joannalle sekä muille vanhojen työryhmälle, joiden työskentelyä minun on ollut etuoikeus seurata läheltä! Ilman teidän panostanne juhla ei olisi onnistunut.
Lopuksi haluan jättää teille Vivian Greenen ajatuksen elämästä ja tanssista: ”Elämässä ei ole kyse siitä, että odotat myrskyn laantumista, vaan siitä, että opettelet tanssimaan sateessa.”
TEKSTI Jade Silpo
KUVAT Emma Honkasalo