Kun kotoa oli lähdettävä – viime sodissa Neuvostoliitolle vuokrattujen alueiden synkkä historia
Helsingistä Hankoon, yöksi Tammisaareen ja aamulla Billnäsin sekä Fiskarsin ruukkialueiden kautta Porkkalaan. Matkan varrella tutustutaan unohdettuihin sotahistorian kohteisiin: Mitä kertovat jälkipolville Irma-niminen sotabunkkeri, Harparskogin kivinen puolustuslinja ja neuvostosotilaiden muistomerkki? Mistä oli kyse kuumeisessa rakennustyössä välirauhan aikana? Keitä on haudattuna Porkkalan sotilashautausmaalla? Entä millaisen jäljen jätti kahden päivän reissu historiasta kiinnostuneisiin matkalaisiin?
Lokakuussa 2021 ryhmä Torkkelin, Kallion ja Mäkelänrinteen lukioiden opiskelijoita lähti sotahistorialliselle opintoretkelle läntiselle Uudellemaalle. Tammenlehvän Perinneliiton ja Kaatuneiden Muistosäätiön kustantaman matkan määränpäänä oli tutustua aikoinaan Neuvostoliitolle vuokrattuihin alueisiin Hangossa ja Porkkalassa.
Talvi- ja jatkosodan historiaan perehtyminen kiertoajeluilla ja opaskierroksilla tarjosi matkailijoille moniulotteisen elämyksen. Matkalle lähteneet opiskelijat ja myös opas vastaavat kysymyksiin retken jälkeisistä tunnelmista.
Mitä retkeltä jäi erityisesti mieleen?
Reissu oli kokonaisuudessaan laaja ja monipuolinen kokemus, jonka aikana ehti oppia hirveän paljon uutta. Ehdimme vain kahden päivän aikana kuulla ja nähdä kaikenlaista: tutustua sotamuseoihin, kierrellä ympäri kaupunkeja ja jopa laskea kukat Mannerheimin ritarien muistomerkille. Retki oli antoisa aikamatka Suomen historiaan. – Pouta Kettunen, 20D
Kiertoajelu ympäri sateista mutta kiehtovaa Hankoa sekä Irma-bunkkerin tunnelmallisuus kiinnosti kovasti, mutta retken kohokohta oli varmasti ihmisten omista sodanaikaisista kokemuksista kuuleminen. Porkkalan Igor-museossa eräs opas kertoi oman tarinansa vuokra-alueen ajalta, jolloin hänet pakotettiin perheineen muuttamaan kotoaan Porkkalasta 12 vuoden ajaksi. Se oli avartavaa kuultavaa. – Veera Vertainen, 20A
Mitä opit matkan varrella?
Opin retkellä Hangon ja Porkkalan jännittävästä historiasta, joka ei ollut minulle ennestään erityisen tuttua. Etenkin Porkkalan vuokra-alueelle muuttaneiden neuvostoliittolaisten elämästä kuuleminen yllätti. En tiennyt, että alueelle muutti myös ihan tavallisia lapsiperheitä eläen täysin tavanomaista arkea. – Aino Oikkonen, 20B
Meitä yllätti se, kuinka sotavainajien muistokivistä ja jopa neuvostosotilaiden hautausmaista pidetään niin hyvää huolta. Paikalle oli laskettu tuore kukkakimppu ja hautakivetkin olivat kuin uusia. Yllättävänä vastapainona oppaat kertoivat, että monet suomalaissotilaiden hautausmaat Venäjän puolella ovat nykyään parkkipaikkoja. Se mietitytti. – Trine Sinkari ja Hilda Pekkarinen, 20F
Auttoiko opintoretki Suomen historian opinnoissa?
Sotabunkkerissa soimaan laitettu äänimaailma räjähdyksineen ja sotilashuutoineen hyökkäystilannetta jäljitellen tuntui lähes todelliselta. Sota-ajan oikeaan tunnelmaan ja arkeen tutustuminen todella vaikutti minuun ja samalla syvensi ymmärrystäni Suomen vaikeiden aikojen todellisuudesta.
– Elena Peura, 20A
Matkasta jäi mieleen paljon tietoa, joka varmasti auttaa rakentamaan oman osaamisen pohjaa Suomen historiasta. Retki lisäsi jo ennestään tuttuihin vuosilukuihin jotain täysin uutta, kuten erilaisia näkökulmia ja aikalaisten aitoja tarinoita sota-ajoilta. – Tinja Pulli, 20G
Kysymys oppaalle: Mitä tämä opintoretki tarjosi sinulle?
Kokemus kaikkiaan oli todella positiivinen, mistä voidaan kiittää matkalle osallistuneita lukiolaisia. Heidän kiinnostuksensa alueiden historiaan oli yllättävän suurta. Monet kävivät kysymässä jälkeenpäin täydentäviä tietoja ja kiittelivätkin lopuksi. Oppilaat olivat selvästi motivoituneita lähtiessään matkalle. – Juhani Vakkuri
Paikan päällä historia muuttuu todelliseksi
Ennen matkaa Neuvostoliiton vuokraamat alueet Suomessa olivat monille opiskelijoista tuttuja lähinnä vain rauhanehtosopimuksina ja vuosilukuina. Opettavainen retki Hankoon ja Porkkalaan toi mukanaan runsaasti sellaisia näkökulmia, joita ei edes välttämättä osannut odottaa tai ennakoida.
Voidaan todeta, että virallisen historiankirjoituksen varjoon on jäänyt lukuisia tarinoita vailla kuulijoita. Onneksi tarinoista ainakin muutama paljastui nyt retkelle lähteneille.
Itse paikan päällä käyminen on epäilemättä antoisampaa kuin pelkkien oppikirjojen pänttääminen. Kun pysähtyy hämmästelemään museoesineitä tai kuuntelee korva höröllä opastuksia, ymmärtää paremmin kuin koskaan, että tämäkin osa historiaa on todella tapahtunut. Bunkkerin räsäisessä punkassa on joskus oikeasti levätty aseiden paukkuessa, ja meille tavanomaisella kalliolla meren äärellä on aikoinaan käyty tulitaisteluita. Menneet ajat voi paikan päällä ollessa melkeinpä kuulla, nähdä tai jopa tuntea.
TEKSTI Marga Herrmans, mediatiimi
KUVAT Tuure Tuononen, mediatiimi