Lukiolaiset lumoutuivat arkeologiasta: viikonloppu Hangossa herätti esiin amatöörikaivajia
Tänä syksynä ryhmä Torkkelin ja Kallion lukion opiskelijoita pääsi osallistumaan arkeologisille kaivauksille Hangon rintamamuseolla Lappohjassa. Ainutlaatuiseen historian erikoiskurssiin sisältyi perehdytystä Hangon historiaan ja arkeologian menetelmiin pitkin syksyä, ja kurssi huipentui lopuksi huikeisiin päiväretkiin kaivauksille viikonloppuna 24. –26.9.2021. Opiskelijat pääsivät arkeologien ohjeistuksella tekemään entiseltä taistelukentältä aitoja löytöjä, kuten luotien hylsyjä vuosimerkkiä 1936 sekä jopa yhden 25 pennin kolikon.
Tapasimme väitöskirjaansa viimeistelevän arkeologin Jan Fastin, jonka tutkimushanke “Hanko 1941” jatkui jatkosodan aikaisten taistelukenttien tutkimisella Lappohjassa. Museon ympäristöä reunustavat lukuisat taisteluiden aikana rakennetut juoksuhaudat ja hiljattain esille kaivetut korsut. Fastin johdolla opimme niin alueen hätkähdyttävistä venäläisten ja suomalaisten välisistä ampumavälikohtauksista kuin sotilaiden hankalasta arjesta vatsatauteineen ja innokkaine ruotsalaisvapaaehtoisineen.
Kurssin kohokohta ja loppuhuipennus Lappohjassa: vihdoinkin kuopalla!
Kaivauspäivät alkoivat varhain aamulla junamatkalla kohti Lappohjaa. Jalkoja lämmittivät kumisaappaat tai lenkkarit, kännyköissä pirisi kurssilaisten yhteinen keskusteluryhmä, ja selkiä kuormittivat eväistä pullistuvat reput. Määränpäähän saapuessamme jo sisäänkäynnillä seisoivat museon ylväät tykit ja panssarivaunut, mutta paras oli vielä näkemättä. Maanalaiset kaivauspisteet odottivat piilottelemiensa aarteiden löytämistä.
Ennen kaivauksiin ryhtymistä tutustuimme alueen historiaan ja pyörimme metsäisellä museoalueella. Ensisijaisesti perehdyimme työskentelemään turvallisesti kaivauksilla. Mieleen tuli painaa erityisesti se, että jos osuu johonkin suureen ja rautaiseen, kannattaa pyytää arkeologi tarkistamaan, ettei kyseessä ole vaikkapa toimintakelpoinen käsikranaatti. Onneksemme löydökset eivät olleet läheskään näin dramaattisia, vaikka olisihan pieni vaaratilanne ollut aikamoinen kokemus.
Etsivä löytää ja oppii
Kokoelmiin kerääntyi viikonlopun aikana lähinnä lasinsirpaleita, yksi kolikko, rautalangan pätkiä sekä luotien hylsyjä. Kumartelu ja kyykkiminen hiekkakuopan äärellä opetti etenkin sen, että arkeologia vaatii kasapäin kärsivällisyyttä. Yhdenkin löydön tekeminen oli hidastempoista. Emme voineet vain kaivaa syviä kuoppia sinne sun tänne, vaan etenimme syvemmäs aina vain yksi muutaman millimetrin paksuinen kerros kerrallaan.
Kaivauskohteinamme toimi muun muassa vanhan sotilasteltan sijainti ja tykistökohdaksi arveltu kaistale. Työntekoa uhkasi huono syksyinen sää mahdollisine sateineen, mutta onneksemme aurinko pääsi kunnolla esiin sunnuntaihin mennessä. Moni meistä oli varautunut kylmässä syyssäässä vapisemiseen villasukkien ja kaulahuivien turvin, mutta niille ei tullut edes tarvetta. Välillä jopa hiki nousi pintaan.
Kaivaessamme kuoppia saimme ainutkertaisen mahdollisuuden tutustua itse arkeologeihin. Arkeologiopiskelijat Jaakko Ervasti ja Elisa Melasniemi kertoivat aikaisemmista löydöistään muun muassa sotavainajakaivauksilla samalla, kun he ohjeistivat opiskelijoita käyttämään lastoja ja rikkalapioita sujuvasti. Lisäksi Liettuasta paikan päälle matkustanut konfliktiarkeologi Gediminas Petrauskas innosti opiskelijoita näkyvällä intohimollaan kaivauksiin.
Pulahdus Hangon historiaan ja sota-arkeologiaan
Jännittävät kaivaukset eivät suinkaan olleet retkemme ainoaa antia. Opimme Jan Fastin luennoilla myös muista Hangossa tehdyistä kaivauksista, kuten sotavainajien etsimisestä ja Lappiin matkanneiden saksalaisten läpikulkuleirin jäännöksistä Hankoniemessä. Sokerina pohjalla Martin Grünwald Hangon rintamamuseolta kertoi perusteellisesti erilaisista räjähteistä sekä Hangon vanhoista sotakartoista.
Luentojen puheenaiheeksi nousi muun muassa sota-arkeologian moniulotteisuus. Kaivaukset alueille, joille on esimerkiksi joukkohaudattu sodassa kaatuneita, toimivat historian tutkimisen lisäksi myös surutyönä. Perimä- ja sotilastietojen kautta kaatuneiden sotilaiden nimet tai vaikka elossa olevat jälkeläiset voidaan saada selville, minkä jälkeen vainajat haudataan kotimaahansa kunnioittavin menoin.
Harjoittamamme kaivaukset syvensivät historiallista ymmärrystä alueesta. Ilmeni, että sota-arkeologia on myös suhteellisen uusi arkeologian osa-alue. Se on alkanut kukoistamaan vasta 2010-luvulla. Yleisimpiä kaivauskohteita kautta aikojen ovat olleet muinaisjäännökset, mutta viime vuosisadan tuhoisat maailmansodat ovat jo ehtineet jättää jälkensä maapalloomme. Helsingin kuvataidelukio ja Kallion lukio olivat itse asiassa ensimmäiset lukiot, jotka pääsivät osallistumaan nimenomaan sota-arkeologisille kaivauksille.
Kaivaukset päättyvät viime hetken löytöihin ja jälkien peittelyyn
Viimeisenä päivänä Lappohjassa pääsimme seuraamaan myös spontaaneja metallinpaljastinetsintöjä. Maanpinnan alta löytyi piippaavien ja vaikertavien metallinpaljastimien avulla tiuhaan tahtiin rautalankaa, vuoden 1971 luotien hylsyjä sekä jopa Maraboun vanha suklaakääre. Kenties joku sotilas oli siis popsinut suklaata vahtivuorollaan muutamia vuosikymmeniä taaksepäin.
Kun saavutimme kuoppien pohjahiekan, kaivaukset lopetettiin tältä erää. Oli aika lapioida hiekka ja multa takaisin paikoilleen, jotta alue voisi palata takaisin luonnontilaan. Pinta tasoitettiin jaloin tallomalla ja täytettyjen kuoppien päälle aseteltiin somisteeksi vielä turvetta ja risuja. Lopuksi alue näytti lähes siltä, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan!
Takana on ainutlaatuinen kokemus, jolle toivotaan jatkoa
Kaivauspäivien jälkeiset illat kuluivat lähestulkoon vain lepäämisen parissa, jotta seuraavana päivänä jaksaisi taas lähteä liikkeelle kotoa Hankoon asti. Muutamat opiskelijat jäivät kaiken lisäksi kaivauksille vielä muutamaksi tunniksi yliaikaa, jolloin illat pidentyivät edelleen. Into kaivaa esiin aarteita piti mielen kuitenkin virkeänä, ja eväitäkin riitti vielä vaikka muillekin jakaa.
Vaikka kaivaukset Lappohjassa ovat nyt toistaiseksi taputeltu, ei se välttämättä tarkoita, ettei arkeologiakurssi toteutuisi myös seuraavina lukuvuosina. Jan Fast oikeastaan mainitsi, että esimerkiksi taidelukioiden opiskelijoiden taiteellinen näkemys vaikkapa näyttelyiden rakentamiseen voisi tulla jonakin päivä tarpeeseen. Kokemus arkeologisilla kaivauksilla niin oppimisen kuin ainutkertaisten elämysten myötä on lukiolaiselle niin unohtumaton, että näitä mahdollisuuksia todella tarvitaan lisää.
Viikonloppu arkeologisilla kaivauksilla oli suurenmoisen palkitseva kokemus. Kuinka usein sitä oikeasti pääsee kaivamaan esiin oikeaa historiaa ammattiarkeologien seurassa? Arkeologiaan tutustuminen sekä sotahistoriaan syventyminen onnistuivat kurssilla jännittävällä ja mieleenpainuvalla tavalla. Opimme osallistumalla ja tekemällä itse: etsimme omin päin aitoa, käsinkosketeltavaa historiaa.
Lue lisää ja tutustu:
https://rintamamuseo.fi/fin/fistart/
https://www.facebook.com/groups/Arkeologian.ystavat
https://www.facebook.com/jan.fast
TEKSTI Marga Herrmans
KUVAT Vil Kivimäki, Leo Saaron ja Olli Laitinen