Ilta teatterissa puhutteli moniulotteisuudellaan
Piano soi kiihkeästi. Seinille ripustetut rintakuvat tähyilevät baarissa harhailevia vieraita. Ajan mittaan väki hajaantuu ja istahtaa paikoilleen hörppien kylmistä kokis- tai vesilaseistaan. Joukko Torkkelin opiskelijoita ja opettajia on kokoontunut syyskuisen arki-illan päätteeksi nauttimaan nykyteatterista Helsingin keskustassa. Torkkelin kakkonen Marga kertoo nyt teatteri-illan kokemuksista ja oivalluksista.
Ekata-teatterin neljästä omalaatuisesta esityksestä koostuva Blendi jätti pureskeltavaksi kuohuvan määrän elämyksiä. “Kaipuu”-teemaisen illan aikana tutustuttiin voimakkaaseen lavarunouteen, kohtalokasta tarinaa kertovaan tangoon, leikkisään sirkusduoon ja luontoon eläytyvään nykytanssiin. Samaan iltaan mahtui hupia, murheellisuutta sekä hämmästyneisyyttä.
Teatterin vieraat jaettiin neljään osaan katsomaan esityksiä, jolloin kukin ryhmä näki illan esitykset uniikissa järjestyksessä. Kaahailimme huoneesta toiseen ympäri Botta-rakennusta esitysten perässä.
Itse aloitin illan Harri Hertellin spoken word -esityksellä, jota elävöitti Nikita Rafaelov mahtipontisella pianonsoitollaan. Hertellin lavarunous tuntui tarttuvan tiukasti yleisöönsä koko esityksen ajaksi kohdistaen huomiomme lausuttujen sanojen merkittävyyteen. Runot puhuivat muun muassa arkielämän perheestä sekä meillekin tutusta nykyarjesta korona-aikana. Hertellin roteva ääni tuntui syventävän sanojen merkitystä aina vain enemmän, etenkin vaikuttavan pianonsoiton yltyessä.
Iltaani jatkoi Heikki Ilmari Dance Companyn Tango Dystopia -tanssiesitys. Vastassa oli rytmikkyyttä ja kosketusta, mutta tangoon kätkeytyi yllättäen myös dystooppinen tarina kaasumaskien ja savupilvien kera. Vaarallinen maailma haavoitti rakkaustarinaa, kun savu lisääntyi näyttämöllä ja hahmojen välit erkanivat hiljattain paineen alla. Dystopiateemainen tango oli erilaista kuin se, mihin olimme ehkä tottuneet, ja siksi juuri onnistuneen mieleenpainuvaa.
Suvi Lahti ja Nea Waismaa, eli Duo HeikunKeikun, esittivät muista illan esityksistä poiketen keveän ja riehakkaan sirkusesityksen. Toimistohippa puhui aikuisten suhteesta leikkimiseen, kun toimiston tietokoneet ja hiiret muutuivatkin leikkikaluiksi. Kuurupiilon ja jonglöörauksen myötä esitys oli täynnä virtaa ja viihdettä, mistä kukaan ei haluaisi jäädä paitsi. Esitys pisti myös yleisön muistelemaan lapsuuttaan ja ehkä kaipaamaan ajan runsasta mielikuvituksellisuutta sekä vapautta elää.
Iltani teatterissa päätti Minja Mertasen ja Helena Ratisen nykytanssiesitys Just A Gardener: Kaipuu. Esityksen pohjana toimi japanilainen butō-nykytanssi, johon kuuluu syvä elävöityminen sekä tarkka kehonilmaisu. Luonnon eloon ja kasvuun syventyvä tanssiteos eteni haurain ja harkituin vaihein. Esityksen vaikuttavuus tuntui etenkin sen äänettömyydessä sekä esiintyjien pienissä ja sulavissa eleissä, joita seuratessa kaikki ajatukset ulkomaailmasta tuntuivat hälvenevän hetkeksi pois.
Esitykset onnistuivat aina vetämään yleisön mukaansa ilmaisemaansa tunnetilaan. Lavarunoudessa sanavalinnat vetosivat tuttuihin aikoihin ja elämänvaiheisiin. Tangossa kiivaat tanssiliikkeet savun keskellä kuvailivat uhkaa, jota emme haluaisi kokea. Mielikuvituksellinen leikkihetki sirkuksen kautta muistutti jokaisen menneisyydestä hupaisalla tavalla. Luonnonkasveiksi eläytyminen toisaalta palautti koko kehon rauhallisuuteen ja elämisen yksinkertaisuuteen.
Ilmaisutavoista jokainen tuntui vaikuttavan kehoon ja mieleen omalla tavallaan.
Kun kysyin illan lavarunoilijalta Harri Hertelliltä, miksi hänen ilmaisutapansa tuntuu hänestä oikealta, sain vastaukseksi pohtivan kuvailun. Hertellin mukaan puhe ja runo ovat ainoita tapoja, joilla hän tuntee pystyvänsä vaikuttamaan riittävästi. Hän kuvailee, kuinka sanoin saa aikaiseksi esimerkiksi konkretiaa, jolla pystyy luomaan läheisen yhteyden yleisöön.
Iltamme teatterissa osoitti etenkin sen, että tunteita, ajatuksia ja olotiloja pystyy sekä vastaanottamaan että ilmaisemaan lukuisin keinoin. Samoin kuten Hertell kertoi kokevansa runon toimivan hänen ilmaisutapanaan, niin esimerkiksi tangon taikka sirkuksen esiintyjät ovat löytäneet itselleen, keholleen ja mielelleen osuvan tavan ilmaista aihettaan. Vaikka esitykset erosivatkin toisistaan suuresti, toivat ne siltikin aina uutta ja puhuttelevaa, sillä niitä ilmaistiin selvästi intohimoisesti.
Moniulotteisen kokonaisuuden jälkeen olo oli täyteläinen, mutta ilahtunut. Blendi toi meille mahdollisuuden kokea suuria elämyksiä täynnä tunteita ja ajatuksia, jotka käpertyivät meihin niin tanssiaskelten kuin runonlausunnan kautta. Parempaa kokemusta ei varmasti voisi arjen keskelle tuupahtaneelta teatteri-illalta pyytää.
Ekata-teatteri on kansainvälisesti toimiva teatteriryhmä, jota johtaa taiteellinen johtaja Erika Eva. Syksyllä 2021 teatterin järjestämät “Blendi”-illat kokoavat samaan iltaan useita puhuttelevia ja ajankohtaisia esityksiä. Iltojen vaikuttavaa vilinää ja vilskettä koristaa värikäs livemusiikki ja huumaava tunnelma Helsingin Bottalla.
TEKSTI Marga Herrmans, mediatiimi
KUVAT Ainoliisa Alatalo