Ykkösten huomioita 3: “Koulun ensimmäisessä kerroksessa on peili, johon oppilaat ovat piirtäneet omat kasvonsa”

Pengerpuiston koirapuisto on kallioinen ja harmaa, ja näen siellä vain harvoin koiria. Ihan häkkiaidan vieressä on kuitenkin jotain, mikä kiinnittää huomioni. Punamusta koirapenkki on värikäs ilonpilkahdus keskellä soraista puistoa, ja se vetää katseen helposti puoleensa. Suuret koirapatsaat ovat tuttuja muista koirapuistoista, ja on hilpeää nähdä ne pienemmässä koossa penkinjalkoina.

Kuvan tunnelma on siitä huolimatta mielestäni melkein surumielinen. Patsaiden voimakas kontrasti harmaaseen maahan ja raskas heittovarjo saavat koirat näyttämään yksinäisiltä ja synkeiltä, ja auringonpaiste haalistaa punaisen maalin vaisuksi ja mitäänsanomattomaksi.

Minttu

Otin kuvan pihan korista, koska se herätti muistoja. En ole koskaan pelannut koripalloa tosissani, mutta se on ollut osa vapaa-aikaani. Kuvaa ottaessani hauskat muistot tulivat mieleeni, vaikka tämä kyseinen päivä ei ollut helppo. Se päivä tuntui loputtoman surulliselta, mutta tämä paikka muistutti elämän voivan olla hauskaakin. Tässä paikassa mieleni teki kerätä ystävät koolle ja aloittaa peli. Paikka toi mieleeni kodin ja vanhan koulun pihan. Välituntipelit olivat parhaita ,ja silloinkin ne toivat hauskuutta harmaisiin koulupäiviin. 

Maiju H

Huomasin liikuntasalissa olevan lentopalloverkon sattumalta ulkoapäin tullessani, ja se muistutti minua hyvin paljon salista, jossa itse pelaan. Kuvan valaistus tuo minulle toiveikkaan ja tulevaisuutta odottavan tunnelman, ja kuvaa katsellessani haluaisin saman tien kentälle pelaamaan. Kuvassa verkko näyttää olevan lattiaan verrattuna myös tavallista korkeammalla, mikä johtuu varmasti myös alemmasta kuvakulmasta. Tämä tuntuu haastavan minua kokeilemaan, kuinka korkealle verkon rinnalla pystyisin hyppäämään.

Mielestäni oma kuvani ilmetää hyvin niin lentopalloa harrastuksenani kuin myös tunteitani uutta koulua kohtaan. Siinä tiivistyvät hyvin tunnelma ja odotukset, joita minulla on kaikilla elämäni osa-alueilla lähitulevaisuutta kohtaan.

Pinja

Suuri pyöreä portaikon ikkuna on keskellä tyhjää rappusten seinää. Ikkuna tuo tietynlaista lämpöä ja väriä muuten valkoiseen rappuun.

Kuvassa pidin erityisesti siitä, että ikkuna avaa näkymän toiselle puolelle katua, jossa on kaksi kerrostaloa. Kerrostalot tuovat kuvaan valoisuutta muuten varjoiseen kuvaan.

Kuvan paikka on mielestäni iso osa Torkkelia, sillä aina kun rappusia kävelee ylöspäin, ikkunan vieressä on istumassa joku. Käytävät ovat aina muutenkin täynnä askeleita ja puheen sorinaa, jotka ovat totta kai ominainen osa Torkkelin ympäristöä ja sen oppilaita.

Lumina

Koulun ensimmäisessä kerroksessa on peili, johon oppilaat ovat piirtäneet omat kasvonsa. Huomaan tässä kuvassa myös kaksi fiktiivistä hahmoa.

Syy, miksi tämä kiinnosti minua eniten ala-aulassa, on peilin värikkyys ja se, että ihmiset ovat piirtäneet kasvonsa siihen tyylikkäästi. Jos tämä projekti aloitetaan joskus alusta, haluaisin itsekin lisätä siihen omat kasvoni.
,
Kuvaamani kohde herätti minussa monia erilaisia ajatuksia. Ajattelin ja ajattelen edelleen: “Haluaisin tehdä jotain tähän myös, jos siinä olisi tilaa.” Peilissä on hienot värit: siinä on minun lempisävyistä vihreää. Mietin myös, milloin tämä teos tehtiin.

Tämä kuva on taiteellinen. Siitä näkee usean eri oppilaan uniikit taidot piirtämisessä. Kasvoja on piirretty useilla eri tyyleillä, joista erottaa niiden uniikit yksityiskohdat. Kuva selittää hienosti, minkälaisina oppilaat näkevät itsensä. Ehkä myös oppilaan valitsema väri kertoo heistä jotain. Se voi olla heidän lempiväriään, tai se kertoo heistä itsestään jotakin.

Krista

Äidinkielen ja kirjallisuuden opintojakson ensimmäisellä tunnilla opiskelijat saivat tehtäväksi ottaa kuva jostakin itseään kiinnostavasta paikasta. Kuvista keskusteltiin ja samalla vähän tutustuttiin. Myöhemmin kuvista kirjoitettiin myös pieni teksti. Näin syntyi kolmen julkaisun sarja.