Inspiraation äärellä Atskissa

Äidinkielen ja kirjallisuuden ykköskurssien opiskelijoita vieraili 1. jakson lopussa Ateneumin näyttelyssä Inspiraatio, jonka nykyteokset ovat hakeneet innoitusta vanhasta taiteesta. Joillekin käynti kansallisgalleriassa oli elämän ensimmäinen. Taiteen äärellä opeteltiin myös, mitä kaikkea onkaan intertekstuaalisuus.

Yhden äidinkielen ryhmän tehtävänä oli etsiä itseään kiinnostavin teos, selvittää sen taustoja ja tutkia teoksen merkityksiä. Seuraavassa on ykkösvuotisten tekstejä ja kuvia itseä kiinnostavista teoksista.

Inspiraatio: Graffiti

Teoksen nimeltä “Graffiti” on maalannut vuonna 2013 amerikkalainen taiteilija Nancy Fouts, ja sen tekniikoita ovat öljyvärit ja kollaasi. Se esittää selkeästi jonkinlaisen vanhan rakennuksen rauniota, jonka pylväissä ja seinillä on paljon värikkäitä ja erilaisia graffiteja.

Teoksessa oman mielenkiintoni herättivät saman tien sen monet erilaiset yksityiskohdat ja kaunis värimaailma. Näyttelyä kiertäessäni ja ensi kerran huomatessani työn en sen tarkemmin pysähtynyt ajattelemaan itse teoksen merkitystä, vaan jäin ihailemaan sen realistisuutta ja tekniikkaa.

Katselin työtä vain niin sanotusti kuvataiteilijan näkökulmasta: Tarkastelin lähempää sen tekstuuria ja yksityiskohtia, ja huomasin, että rakennuksen seinillä olevat graffitit ovatkin, ainakin suurin osa, erilaisia tarroja eivätkä välttämättä taiteilijan itsensä maalaamia. Muutaman tarran reuna repsotti, mikä varsinkin herätti siinä hetkessä huomioni. 

Aloin jälkeenpäin kuitenkin miettimään tarkemmin itse merkitystä. Teos voi hyvin olla kannanotto graffiteihin, siihen, kuinka niiden saatetaan ajatella pilaavan rakennuksien ulkonäön ja pilkkaavan niiden arvoa. Se voidaan nähdä negatiivisena asiana ja kertovan siitä, että usein jopa luullaan, etteivät graffitien tekijät näe historiallisten rakennuksien arvoa tai kunnioita sitä. Itse graffitit nähdään siis huonona ja arvottomanakin asiana.

Se voi kuitenkin myös kuvastaa sitä, kuinka maailma muuttuu. Kuinka vanhoja rakennuksia hyödynnetään uudella tavalla ja kuinka ne näyttävät eri aikakausina erilaisilta. Kuinka itse graffitit tuovat vain rakennuksille lisää luonnetta ja väriä ja voivat jopa tietyllä tavalla parantaa niiden ulkomuotoa. Itse todella pidän erilaisista graffiteista, varsinkin jos niiden värimaailmaan ja ideaan on todella nähty vaivaa.

TEKSTI JA KUVA Pauliina Kallio

Inspiraatio: MVSEVM IX JA X

TUURE: Ola Kolehmaisen teos MVSEVM IX vaikuttaa huoneen toiselta puolelta välittömästi kontrastiselta ja piirustusmaiselta. Katsoessani teosta kaukaa se näytti minusta aivan mustavalkoiselta hiilipiirrokselta. Lähemmäs mennessäni tajusin sen kuitenkin olevan valokuvista tehty negatiiviksi käännetty teos. Teos vaikutti ensin hajanaiselta ja illuusiomaiselta. Tämän ja portaikon takia minä ja ryhmämme todennäköisesti yhdisti valokuvan M.C Escherin kuuluisan teokseen loputtomista portaikoista. 

MUUAN OPISKELIJA: Ola Kolehmaisen valokuva portaikosta herätti heti mielenkiintoni, mutta teos ei sinänsä ole mielekästä katseltavaa. Teosta katsellessa ajatukset ovat hämäriä ja sekaisia. Silmällä ei ole mitään lepopaikkaa. Kuva on täynnä informaatiota, eikä teoksessa ole selkeää päähenkilöä, saatika tarkoitusta. On teoksessa silti taiteellista ekspressionismia ja ajatusta. Valokuvassa kaikki on tarkkaa, minkä mahdollistaa Kolehmaisen tyyli ottaa monta kuvaa yhden sijasta. 

Kolehmainen tykkää leikitellä väreillä ja kontrastilla. Kyseinen teos on mustavalkoinen negatiivi. Valokuvausmaailmassa negatiivi tarkoittaa, että valotus on väärinpäin eli valkoiset ovat mustia ja toisinpäin. Varmasti en voi sanoa, mutta näyttää, että kuvat olisi otettu mustavalkofilmille, mikä taas tarkoittaisi, että kuvat on vain kehitetty eikä käännetty negatiivista.

TUURE: MVSEVM IX on osa Ola Kolehmaisen valokuvasarjaa, jonka tarkoituksena on tuoda vanhat museotilat ja teokset uudeuudesta näkökulmasta näkyville. Se on osa Ateneumin Inspiraatio-näyttelyä, jonka modernit teokset ovat saaneet vaikutteita eri länsimaisen taiteen vaiheista antiikin Kreikasta rokokoohon ja näiden klassisten töiden kopiointiin 1800-luvulla. Kolehmaisen teos on komposiitti useasta eri valokuvasta, jotka on otettu Sir John Soanen museon portaikosta. Kuvia on 12 ja ne ovat mustavalkonegatiiveja.

Ensimmäisenä työn tarkastelun jälkeen huomaa sen olevan negatiivi. Tämä on yleistä Kolehmaisen MVSEVM-sarjassa. Se nostaa hyvin esiin sellaisia uusia yksityiskohtia tiloista ja teoksista, joita ei normaalisti huomaisi. Olet saattanut kävellä teoksen portaikossa, mutta et varmasti ole nähnyt sitä tästä käänteisestä näkökulmasta. Seuraavaksi kuvasta näkyy ruudukkomainen kuvakomposiitti. Tämäkin on yleistä näyttelyn Kolehmaisen töistä ja ehkä eniten esillä MVSEVM X -teoksessa. Kolehmainen itse sanoo HS:n näyttelyssä kertovassa artikkelissa häkkimäisyyden johtuvan häneen syvästi vaikuttaneen Francis Baconin maalauksista.

MVSEVM IX:n yksittäisistä kuvista huomaa jotain nerokasta. Kuvissa tarkennus on eri kohdissa ja näin teoksen eri kohdat ovat korostettuina. Tämä saattaa ensin vaikuttaa vahingolta, mutta näin isossa teoksessa se nostaa jokaisesta kuvasta esiin jotain tärkeää. Tämän avulla isoa teosta tarkastellessa pienemmissä osissa katse ohjautuu aina tiettyyn subjektiin nostaen isosta teoksesta esiin valitut kohdat. Tässä teoksessa se saattaa vaikuttaa hajanaiselta, mutta idean tajuaa tarkastellessa MVSEVM X -teosta. Siinä kaikki teoksen valokuvat on samalla tavalla tarkennettu paitsi alimmaisen rivin keskimmäinen kuva, joka johtaa katseen kuvassa olevaan tekstiin. Nämä kaikki osoittavat Kolehmaisen uskomatonta kykyä esittää hänen ideaansa uusien näkökulmien luomisesta.

MUUAN OPISKELIJA: Taiteen hyvä puoli mielestäni on sen monimuotoisuus ja monitulkintaisuus. Tällä tarkoitan, että tietyllä teoksella on yhtä monta tulkintaa kuin on katsojia. Sama pätee tähän teokseen. Itse näen kuvan portaiden kuvaavan elämää, joka jatkuu ja jatkuu kiemurrellen ja kaarrellen. Tästä näkökulmasta kuvan mustavalkoisuus ja negatiivisuus voi indikoida elämän mustavalkoisuutta ja elämän kääntöpuolta. Teosta tutkiessa huomaa, että kaikki kuvat eivät myöskään osu kohdalleen kuin palapelissä. Tämä voi taas indikoida elämän outoutta ja nurinkurisuutta. 

Intertekstuaalisuus on läsnä Kolehmaisen teoksissa, ja tämä MVSEVM IX on vain yksi monista katsomisen arvoisista teoksista, joita taiteilija on yli 20 vuoden mittaisen uran aikana tehnyt. Mielestäni Kolehmaisen kuvat ovat mielenkiintoisia, ekspressionististia ja mielikuvituksellisia kuvauksia maailman arkkitehtuurista. 

TEKSTI Tuure Tuononen ja Muuan opiskelija
KUVAT Tuure Tuononen