Kevään 2020 ylioppilaan puhe

Arvoisat ylioppilaat ja juhlaväki!

Eräs ystäväni kerran kertoi, että ylioppilasjuhlat ja samalla lukion päättyminen, ovat yksi hänen tähänastisen elämänsä parhaimpia hetkiä. Me emme tule tätä hetkeä saamaan, emmekä monta muutakaan asiaa, jota olemme tältä keväältä tai kesältä kovasti odottaneet ja joiden eteen olemme tehneet töitä jo monta vuotta. Emme tule saamaan niitä ainakaan sellaisina, kuin me luulimme. 

Poikkeustilanne on koko kevään tunkenut kapuloita rattaisiimme ja vaikeuttanut näitä meille tärkeitä hetkiä. Vaikka ylioppilaskirjoitukset ja -juhlat, jatko-opintoihin pyrkiminen sekä lomasuunnitelmat – tai oikeastaan ihan kaikki – ovat mennyt uusiksi ja sekaisin, emme saa painaa päätämme alas, vaan on vain rohkeasti katsottava eteenpäin.

Vastoinkäymisistä huolimatta emme saa unohtaa hyviä asioita ja onnistumisia. Jokainen meistä saa olla ylpeä itsestään painaessaan ylioppilaslakin päähänsä. Ei ole itsestäänselvyys pystyä suoriutumaan maailmanlaajuisessa poikkeustilanteessa. Jokainen meistä on lakkinsa todellakin ansainnut.

Ylioppilaan puheessa olisi helppoa julistaa koulumme ylivertaista ihanuutta. Voisin kertoa, miten koulussamme kaikki hyväksytään eikä ketään jätetä koskaan ulkopuolelle ja niin edespäin. Meidän koulussa jokaisella on vain ja ainoastaan mukavaa, voisin väittää.

Yhteinen taipaleemme Torkkelinmäellä näyttäytyy kuitenkin meille jokaiselle erilaisena kokemuksena, ja tulemme muistelemaan tätä aikaa hyvinkin erilaisin tavoin.

Monelle Torkkeli on toki ollut juuri oikea paikka. Täältä on löytynyt oikea ilmapiiri, oikeita ihmisiä ja samalla on saattanut jopa oikeasti oppia jotakin.

Toisaalta lukiovuodet ovat monelle kasvukipujen ja haasteiden täyttämää aikaa. Monelle lukio itsessään on jo työläs ja raskas. Samalla yritämme kovasti aikuistua ja itsenäistyä, hyvällä tai huonolla menestyksellä.

Täytyy muistaa nostaa juuri päähän asetettua lakkia myös niille, jotka eivät ole lukioajasta niin kovin nauttineet. Heidän Torkkelinsa on aivan yhtä todellinen ja arvokas kuin muidenkin. He kuuluvat ehkä jopa niihin, jotka ovat joutuneet työskentelemään lakkinsa eteen meistä kaikista eniten.

Yksi meitä kaikkia tavalla tai toisella yhdistävä tekijä on kuvataide. Tapoja ja muotoja on yhtä monta kuin meitäkin, mutta se on ollut osa meidän jokaisen Torkkelia. Olemme päässeet evästämään itsemme monenlaisilla kuvataiteen taidoilla, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessamme -–tavalla tai toisella. Ottakaa kaikki irti arvokkaista opeista, joita olette täältä saaneet.

Ylioppilaat, tuntuuko teistä siltä, että lukio on nyt ohi? Minusta ei ainakaan. Vaikka tavallisestikin suuria elämänmuutoksia on vaikea ymmärtää, siitä tekee tavallistakin hankalampaa vallitseva tilanne. Ei juhlia, ei selkeää loppua, vain epämääräinen turvavälein ja rajoituksin valmistuminen. Meidän pitäisi olla täällä tänään, Musiikkitalolla, juhlistamassa omia saavutuksiamme. Se ei valitettavasti ole kuitenkaan mahdollista, samoin kuin ei moni muukaan valmistumiseen liittyvä perinne. Epämääräisyyksien ja haasteiden keskellä haluan teitä todellakin muistuttaa: Se on nyt ohi. Lukio on nyt loppu. Se lukion alussa jossain kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttänyt valmistuminen ihan oikeasti tapahtuu.

Mitä nyt sitten? Elämän seuraava ja todella merkittävä askel otetaan nyt, askel tuntemattomaan, keskellä epävarmuutta nimeltään vuosi 2020. Haastavat ja ehkä epäreiluiltakin tuntuvat olosuhteet, kuten laajennetut todistusvalinnat ja etäpääsykokeet, ovat taas meitä kiusaamassa, mutta kuten Torkkelissa olemme oppineet: “Periksi ei anneta!”

Ainakin minulle tämä on ensimmäinen kerta elämässä, kun tulevaisuus on täysin hämärän peitossa. Ei ole selvää polkua, jota seurata, tai varmoja valintoja. En ole varma, mitä tai kuka haluan olla, ja moni teistä pohtii varmasti samoja kysymyksiä. Valitkaa rohkeasti ja ottakaa askeleenne itsevarmasti.

Kannustan kaikkia teidän valitsemillanne poluilla. Kannustan tekemään vaikeita valintoja ja seuraamaan myös epävarmoja tienviittoja. Kannustan vähät välittämään muiden odotuksista ja mielipiteistä. Kannustan rohkeuteen ja rohkaisuun. Kannustakaa tekin muita.

Kiitos Rehtori, kiitos opettajat, kiitos henkilökunta, kiitos torkkelit ja ennen kaikkea kiitos ylioppilaat.

Nähdään toivottavasti elokuussa, mutta juhlikaa ja riemuitkaa jo nyt koko sydämestänne niin kovasti kuin vallitseva tilanne sallii.

PUHE Paavo Kärki
VIDEON KUVAUS JA LEIKKAUS Otso Prunnila ja Ossi Vuori