Terveisiä Bett-messuilta Lontoosta!
Saavuimme sumuiseen Lontooseen tammikuisena keskiviikkona. Messuille osallistui tänä vuonna useita satoja suomalaisia opetusalan ihmisiä, eikä ihme, sillä kyseessä on Euroopan suurin opetusalan uusinta teknologiaa esittelevä tapahtuma.
Jo ensimmäisenä matkapäivänä suuntasimme hotellilla käynnin jälkeen ExCell-keskukseen. Matkalla huomasimme, että messurakennus on todellakin niin iso, että sinne on peräti kaksi eri pysäkkiä, läntinen ja itäinen ExCell. Itse sisältä keskus on taatusti useita kertoja Messukeskusta suurempi. Keskikäytävän molemmille puolille jäivät omat hallinsa: pohjoishalli ja etelähalli. Molemmat hallit oli jaettu useampiin osastoihin ja sinne johti lukuisia sisäänkäyntejä. Olimme perehtyneet tarjolla olevaan ohjelmaan jo etukäteen Bettin oman sovelluksen avulla, ja näin saimme messupäivistä parhaan mahdollisen hyödyn irti.
Tarjontaa laidasta laitaan
Koska messut on tarkoitettu eri-ikäisiä opettaville ihmisille, oli tarjontaa todellakin laidasta laitaan. Välillä luennon otsikko ei kertonut mitään kohdeyleisöstä, kenelle se oli tarkoitettu. Onneksi samaan aikaan oli menossa eri areenoilla lähes 10 eri luentoa, joten valinnanvaraa löytyi.
Osa luennoista ei kuulostanut kovin tarpeellisilta, kuten “Kuinka opettaa hampaiden pesua tai freestyle-jalkapalloa?”. Oli myös laite- ja sovellusesittelyjä sekä luokkahuoneen sisutukseen liittyviä opastuksia. Osa ohjelmasta oli suunnattu yliopistoille, mutta paljon puhujina oli myös opettajia ja rehtoreita.
Aluksi tarjonnan runsaus lamaannutti monipuolisuudellaan. Kun kerran olimme päässeet näin hienoon tapahtumaan, suunnittelimme päivät täyteen ohjelmaa aamupäivästä iltaan. Markoa kieltenopettajana kiinnostaa erityisesti opetuksen suuret linjat, esimerkiksi se, mitä kaikkia eri mahdollisuuksia tekoäly ja ympärillämme koko ajan muutoksessa olevat rakenteet tuovat opetukseen tulevaisuudessa. Nämä olivatkin messujen pääteemoja. Myös hyvinvointi, luovuus ja jatkuva kouluttautuminen nivoutuivat samaan kokonaisuuteen.
Marko seurasi erittäin mielenkiintoisia luentoja ja keskusteluja Bett-messujen päänäyttämöllä, Arenalla, ja siellä suuren vaikutuksen teki Linda Liukkaan värikäs esitys “One hundred languages”. Linda Liukas on ohjelmoinnin lähettiläs ja lastenkirjailija, joka uskoo, että koodaaminen on tulevaisuudessa ensimmäinen vieras kieli. Hän on myös yli 200 maassa järjestetyn tyttöjen ohjelmointityöpajan “Rails Girls” perustaja. Mutta hän ei suinkaan painottanut koodaamisen opettamisen tärkeyttä, vaan keskiössä oli se, kuinka opettaa lapsille ja nuorille uteliaisuutta, iloa ja ihmettelyn taitoa.
Samalla areenalla Lego Educationin johtaja Esben Staerk piti hyvin samanhenkisen esitelmän siitä, mitä eri taitoja tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan ja mitä taitoja korostaa kouluopetuksessa. Usein ainakin itsestäni tuntuu, että kotimaassamme kovasti painotetaan insinööripohjaista teknistä lähtökohtaa “laitteet ensin, muu sitten”, mutta näissä esitelmissä oli hyvin inhimillinen lähtökohta siihen, miten lasten ja nuorten luovuutta voi kehittää teknologisten ratkaisujen avulla. Me suomalaiset olemme hyviä insinöörejä, mutta jotta menestymme globaalilla tasolla, meidän pitää löytää myös se kevytkenkäisempi Marilyn Monroe -muudi!
Marko osallistui useisiin Schools Theatre -esityksiin ja James Browningin “Head of Digital Platforms” -esitys vahvisti, että olemme omassa lukiossamme kehittäneet digistregiaa ihanteellisesti (5 Simple Steps for a Successful Edtech Strategy). Hän korosti jatkuvan koulutuksen ja tuen tärkeyttä koulutasolla. Toki hän totesi, että jos esimerkiksi nettiyhteydet eivät ole kunnossa (niin kuin meillä ei todellakaan aina ole!), osa hyödystä katoaa kuin kankkulan kaivoon!
Bettin luento- ja keskustelutilaisuudet olivat enimmäkseen puolen tunnin tehopaketteja, ja esiintyjien sulavasanaisuutta ei voinut kuin ihastella. Yksi mielenkiintoisista teemoista oli tunteet ja oppiminen. Tohtori, neurologi ja neurobiologian tutkija Andrew Curran Liverpoolista kertoi viimeisimmistä tutkimustuloksistaan, kuinka emotionaalinen osallisuus (involvement) todistetusti lisää mahdollisuuksia syväoppimiseen. Hän selosti muistin toimintaa sekä sitä, miten motivaatio syntyy, mitä oppimisen esteet ovat ja miten tunteet liittyvät tähän kokonaisuuteen. Hän ei myöskään unohtanut rakkautta: kun kehittyvät aivot saavat tuntea rakkautta, aivot saavat kehittyä mahdollisimman terveellä tavalla.
Marko ja Tiina saivat myös kunnian osallistua IlonaIT:n tulevaisuusseminaariin jo suljetussa British Museumissa, sen maanalaisissa kongressitiloissa. Tämäkin ilta oli jotain, mitä tavallinen riviopettaja saa harvoin kokea!
Myös varsinaisilla messuilla oli samat teemat: Z-sukupolvi tulee ottamaan ohjat käsiin parissakymmenessä vuodessa. Valinnat siitä, mitä opimme, kuinka elämme ja mitä kulutamme, tulevat määräämään seuraavan vuosisadankin suunnan, ja nykyiset rakenteet tulevat muuttumaan täysin.
Jos mietimme perinteisiä kouluaineitamme, kieliä ja matematiikkaa esimerkiksi, oppiaineen perusydinhän ei muutu mihinkään, vaikka maailma muuttuu, mutta kaikki muut palikat on pistettävä uuteen järjestykseen: oppimisympäristöt ja -alustat, opiskelijoiden opiskelumotivaatio ja nonformaali oppiminen, opettajan oma osaaminen ja oppiminen, demokratian kehitys ja digitaalisuuden yhteisvaikutukset, jatko-opintojen polkusisällöt jne. jne.! IlonaIT:n illassa luovuus ja sen viljely olivat “se juttu”!
Jos haluat kysellä lisää teemoista ja niiden sisällöistä, älä epäröi ottaa yhteyttä! (marko.skytta@edu.hel.fi)
Kouluvierailu
Upea tilaisuus tarjoutui meille, kun pääsimme myös kouluvierailulle itälontoolaiselle alakoululle. Koulun intensiivinen innostunut ilmapiiri korostui kaikessa näkemässämme, ja oppilaat ohjasivat meitä tunnilta toiselle lempeään mutta määrätietoiseen tyyliin.
Lapsilla oli tietotekniikka käytössä jo varhaisessa vaiheessa, mutta kännykät pysyivät omissa laatikoissaan koulupäivän ajan. Jo esikoululaisilla vaikutti pienestä koostaan huolimatta olevan yhteistyötaitoja, ja luokkien isosta koosta huolimatta lapset olivat keskittyneitä ja intoa täynnä oppia uutta! Lasten osallisuus kaikessa toiminnassa oli tämän koulun idea, ja se näkyi myös oppimistuloksissa ja lasten myönteisissä kohtaamisissa.
Messut olivat fantastisen kokonaisvaltainen mahdollisuus, ja uskomme kyllä itsekin tämän jälkeen muuttuneemme vielä vähän avarakatseisemmiksi oppimisen ja kansainvälisyydenkin osalta.
Myös messujen ulkopuoliset kohtaamiset mahdollistavat monien ideoitten käytännön toteutumisen tulevaisuudessa koulussamme. Messut tarjosivat loputtomasti teknologisia vinkkejä, mutta perusteemat olivat luovuus, elinikäinen oppiminen, tekoäly ja hyvinvointi.
Näillä on hyvä suunnata kohti tulevaisuutta!
Taide osana opetussuunnitelmaa
Taiteen merkitys tuli esille monissa eri esityksissä. Englannin vuoden rehtoriksi 2019 valittiin Bradfordin alakoulun rehtori, joka esitteli Bettissä oman koulunsa opetussuunnitelman muutoksia. Hänen näkemyksensä ja kokemuksensa mukaan taide ja musiikki ovat koulumenestyksen perusta, ja ne kehittävät esimerkiksi oppimisen taitoja ja kykyä sopeutua muutoksiin. Tämän vuoksi taideaineita pitäisi lisätä kouluihin jo mahdollisimman varhaisessa iässä. Erityisesti musiikin ja draaman lisääminen opetuksessa johti oppimistulosten selvään paranemiseen.
Kyseinen koulu sijaitsee yhdellä maan köyhimmistä alueista, jossa on paljon työttömyyttä ja rikollisuutta ja ihmisillä alhainen lukutaito. Aloittaessaan rehtorina hän huomasi pian, että lukuaineiden, kuten matematiikan ja englannin, perinteisen opiskelun lisääminen ei ole ratkaisu haasteisiin. Hänen mielestään on tärkeää miettiä, mitä lapset tarvitsevat. Rehtori puhui esityksessään paljon koulun arvoista ja niiden näkymisestä käytännön koulupäivissä. Hän muistutti, etteivät hyvät oppimistulokset saa mennä ihmisyyden edelle. Opettajien tehtävänä on ennen kaikkea valmentaa opiskelijoita tulevaisuuden yhteiskuntaan
Messuilla huomasi helposti, kuinka kansainvälisestä tapahtumasta oli kysymys. Vaikka kiinalainen koulujärjestelmä ja sen lähtökohdat poikkeavat huomattavasti suomalaisesta järjestelmästä, oli mielenkiintoista kuunnella esitelmä englannin kielen opetuksen järjestämisestä verkon välityksellä Kiinassa. Tällä yrityksellä oli jo lähes miljoona opiskelijaa asiakkaanaan Kiinassa, mutta opettajat olivat pääasiassa Isosta-Britanniasta. Verkko-opetuksen korostettiin lisäävän oppilaiden tasa-arvoa, sillä verkon välityksellä myös maaseudun lapsilla oli mahdollisuus saada tasokasta englannin opetusta. Kuulijalle ainakin jäi sellainen mielikuva, että tietotekniikka mahdollistaa tällaisen opetuksen. Verkkokurssien oppitunneilla oli paikalla myös avustaja, joka auttoi teknisten ongelmien kanssa. Itse opetus kuului verkon välityksellä opettajalle. Kiinalaiset vanhemmat ovat hyvin tietoisia englannin kielen merkityksestä ja haluavat lastensa saavan hyviä arvosanoja. Tämän vuoksi esityksessä korostettiin jatkuvasti verkko-opettajien koulutuksen merkitystä ja kurssien jatkuvaa kehittämistä entistä tehokkaammiksi ja juuri kohderyhmälle sopiviksi. Oli mielenkiintoista seurata kielen oppimista verkossa. Visuaalisuudella oli todella suuri merkitys, ja opettajan kasvot olivat koko ajan läsnä pienellä ruudulla, kun opiskelija harjoitteli kieltä. Palaute osaamisesta tuli välittömästi esimerkiksi mitalina ruudulle.
Tulevaisuustaidot
Oli kyllä aivan huikea elämys päästä osalliseksi näille maailman suurimmille edualan digimessuille. Bettissä on pöhinää ja ihmisten into on käsinkosketeltavaa. Kaikki saapuvat paikalle into piukeina haistelemaan tulevaisuutta. Kaikkien huulilla on kysymys, mikä on kuuminta juuri nyt ja mihin suuntaa opetusalan digiasiat ovat kehittymässä?
Bettissä on tarjolla vaikka minkälaista sovellusta ja softaa, jotka on tehty ratkaisemaan kaikenlaisia arjen ongelmia tai opetusalan haasteita. Kasvu on koko alalla räjähdysmäistä, kuten myös Bettissä. Tarjontaa on silmänkantamattomiin, ja messukävijöitä riittää tungokseen asti vaeltamassa messukeskuksen käytäviä janoten digialan uutuuksia ja uusia työkaluja jokainen oman työnsä tueksi.
No mihin se opetusteknologian ala on sitten menossa? Siinäpä vasta kysymys. Kun Satu aloitti kasvatustieteen ja opinto-ohjauksen opinnot yli 15 vuotta sitten, ei digitaalisuudesta ollut juuri tietoakaan. Viiden vuoden maisteriopintoihin kuului yksi vaatimaton kurssi tieto- ja viestintätekniikkaa oppilaan ja opintojen ohjauksessa. Kurssi järjestettiin yliopiston ainokaisessa tietokoneluokassa. Kaikki kurssilla opittu tallentui kätevästi joko korpulle, lerpulle tai muistitikulle. TVT-kurssilla opittiin tietokoneen peruskäyttöä, ja selvää oli, että digitaalisuus ei kuulu opinto-ohjaukseen. Eihän ihmistä voi minkään tietokoneen ruudun läpi ohjata. Silloin kärsii arvokas ihmiskontakti ja inhimillisyys.
Nyt 15 vuotta myöhemmin järjestetään Bett-messut, opetusalan teknologiatapahtuma, jossa on esillä lähes 1 000 alan yritystä. Bett on pullollaan erilaisia palveluntarjoajia, jotka mahdollistavat ihmisille mitä erilaisimpia tapoja olla yhteydessä verkon välityksellä. Tänä päivänä lääkäriin ei enää tarvitse mennä paikan päällä vaan selkävaivat voi helposti hoitaa kuntoon kotisohvalta käsin. Miksei siis myös opinto-ohjaukseen liittyvät kysymykset. Bett tarjoili erilaisia teknologioita tätä varten. Ohjausta voi nykyään hoitaa vaikka robotti. Erilaisia ohjauksen botteja onkin jo kovaa kyytiä kehitetty. Kun botti hoitaa teknisemmät ohjauskysymykset, vapautuu ohjaajan aikaa niitä aidosti tarvitseville.
Tulevaisuus on siis jotain, mitä on hankala ennustaa. Nykypäivän nuoret lähtevät jatko-opintoihin tietämättä, mitä taitoja tai osaamista tarvitaan, kun he valmistuvat tai ovat työelämässä 10 vuoden kuluttua. Mitä ovat ne ammatit ja tulevaisuuden taidot, joita tulevat sukupolvet tarvitsevat? Tämä oli teema, joka oli hyvin vahvasti esillä myös Bett-messujen toistuvissa puheenvuoroissa. Jos tulevaisuudessa tarvitaan avaruushissihenkilöitä tai palvelurobottiohjaajia, niin mitä meidän tulisi tänään oppia?
Elon Musk on yksi aikamme suuria visionäärejä. Hän on saanut raketin kuuhun, mutta luulemme, että tämä ei olisi onnistunut ilman osaavaa ja yhteen hiileen puhaltavaa tiimiä. Tiimityötaidot ovat aivan varmasti tulevaisuuden taitoja. Musk ei myöskään olisi pystynyt muuttamaan koko autoteollisuutta uskomatta vahvasti omaan visioonsa sähköllä kulkevista luksusautoista. Tarvitaan siis rohkeutta ja kykyä nähdä kauas tulevaan ilman, että se on vielä täällä. Ilman ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta ei olisi syntynyt Elon Muskin aikaansaannoksia eikä kaikkia hienoja teknologisia keksintöjä Bett-messuilla.
Ilman joustavaa mieltä ja luovuutta, ei synny mitään uutta. Wikipedian mukaan luovuuden tekijöihin on liitetty ennen kaikkea omaperäisyys, esteettinen harmonia, uutuus, epätavallisuus ja nerokkuus. Siispä tulevaisuudessa täytyy uskaltaa olla luova ja nähdä asioita sen tutun ja turvallisen laatikon ulkopuolelta. Näin on varmasti mahdollisuus pärjätä alati muuttuvassa maailmassa. Sadusta on onni toimia juuri kuvataidelukion opinto-ohjaajana. Hän saa olla joka päivä ohjaamassa näitä luovia nuoria, joilla on poikkeuksellinen kyky ratkaista arjen ongelmia, kehittää uusia innovaatioita ja muuttaa tätä maailmaa! Kiitos Bett-messut! Toivottavasti nähdään vielä!
Pohdintaa lopuksi
Kokonaisuudessaan messutapahtuma oli myös melko pyörryttävä kokemus loputtomine mahdollisuuksineen ja vaihtoehtoineen. Kaiken paljouden keskellä oli vaikea saada konkreettisesti jostain kiinni, ymmärtää ja vetää yhteyksiä omaan arkiseen työhön.
Toisaalta tämä sekavuus ja runsaus on tuttua myös siinä arkisessa työssä. Uusia digitaalisia työkaluja sekä oppimis- ja työskentelyalustoja tarjoutuu ulottuville jatkuvasti. Välillä on hengästyttävää pysyä perässä alati laajenevassa ja pirstoutuvassa digitaalisessa työympäristössä.
Samaan aikaan kun ihmisten elämän eri osa-alueet, esimerkiksi opiskelu, vapaa-aika, sosiaalinen elämä ja tiedotus, siirtyvät yhä enemmän verkkoon, saavat suuret toimijat myös enemmän valtaa muokata ja ohjailla maailmaamme. Herää pelkoja myös yhteiskuntamme haavoittuvuudesta.
Mutta ei tästä kelkasta enää poiskaan voi hypätä. Mukana on roikuttava rystyset valkoisena. Parempi siis ehkä yrittää ymmärtää tämän pelin sääntöjä edes auttavasti. Opettajana tämä tarkoittaa Loviisalle sitä, että vaikka hän suhtautuukin osin melko kriittisesti tähän digitaaliseen sirkukseen, opettajan tehtävänä on auttaa opiskelijoita saamaan taitoja ymmärtää ja toimia tämän pelin tiimellyksessä.
Bett-messujen pökerryttävässä digitulvassa Loviisa sai konkretiasta kiinni Adoben osastolla, jonne hän rantautuikin koneen ääreen tunneiksi seuraamaan toinen toistaan valovoimaisempia luovan osaamisen lähettiläitä.
Kotiin tuomisiksi Loviisa oppi Adoben ohjelmien eritasoisista versioista, joilla esimerkiksi videon editointia voi lähestyä hyvin yksinkertaisellakin ohjelmalla aluksi. Halutessaan ja taitojen karttuessa saman projektin voi viedä ammattimaisempaan ohjelmaan jatkotyöstettäväksi. Meidän koulussa digitaalisen kuvanmuokkauksen ja esimerkiksi videoeditoinnin ei tulisi olla vain erityisoppiaineiden sisältöä ja niiden opiskelijoiden hallussa, jotka ovat näitä erikoiskursseja valinneet. Olisi hienoa, jos kaikki koulumme opiskelijat ja opettajat osaisivat tuottaa tyylikästä ja vakuuttavaa digitaalista sisältöä esimerkiksi näitä Adoben perustason ohjelmistoja hyödyntäen. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että osaa luoda ja leikata videon kännykkäkuvistaan ja -videoistaan omalla mobiililaitteellaan Adoben Rush-ohjelmalla. Vaatimustason noustessa ja taitojen karttuessa voi sitten perehtyä ammattitason Premier-ohjelmaan.
Blogitekstin tuottivat yhteistyössä Helsingin kuvataidelukion lehtorit
Tiina Kärkkäinen, historia ja yhteiskuntaoppi
Marko Skyttä, ruotsin kieli
Satu Alatalo, opinto-ohjaus
Lovisa Kangas, kuvataideaineet, valokuvaus