Wanhojen puhetta ja tanssia
Wanhat pääsivät tanssimaan sydämen kyllyydestä tänäkin vuonna, kun he esiintyivät Valkoisessa salissa torstaina kolmessa osassa vanhemmille ja perjantai-aamuna samassa hienossa salissa ykkösille. Senaatintorin liepeiltä he sitten kiiruhtivat Jäähallille, jossa kenraalin jälkeen alkoi perinteinen hieno usean koulun yhteinen tanssinäytös. Mediatiimiläisistä Arina, Onni ja Aada ahkeroivat kuvaajina, ja Pinja puolestaan kokosi luemattomista kuvista kollaaseja.
Aida, vuoden 2020 wanha, sai kunnian puhua sekä oman koulun väelle että koko suurelle juhlayleisölle lyhyemmin Helsingin jäähallissa.
Tässä siis ihania tuokiokuvia ja Aidan hieno puhe!
Arvoisat juhlavieraat,
Nyt on kulunut puolitoista vuotta siitä, kun meidän wanhojen ura Torkkelissa on saanut alkunsa. Kesällä 2018 moni kävi läpi sekalaisia tunteita, kun silmät harhailivat pitkin pääsykokeiden tulosten nimilistaa yrittäen etsiä sieltä omaa nimeään. Pari kertaa listaa luettuaan jokainen meistä huokaisi helpotuksesta: “Kyllä, kyllä se on minun nimeni, joka oikeasti on sinne kirjoitettu.”
Syksyllä sitten saapuessamme Torkkeliin, jännitystä ja intoa täynnä, me yritimme parhaamme mukaan löytää oikeita luokkia ja tietämme Pengerkadulle. Lukujärjestyksen luokkahuoneiden merkinnät aiheuttivat monelle hämmennystä, ja eräskin oppilas istui äidinkielentunnillani 15 minuuttia ennen kuin havahtui, ettei kyseessä olekaan matematiikan kurssi. Kuitenkin Torkkelin tavat ja arki juurtuivat meihin nopeasti eikä mennyt kauan, kun tunsimme olevamme osa tätä koulua.
Ensimmäinen vuosi Torkkelissa kului vauhdilla, ja käytävillä saattoi kuulla kysymyksiä “Hei, onko sulla wanhojen paria vielä?”. Niin tosiaan, meillähän on kohta tanssit tulossa.
Parien metsästys on kyllä ollut yksi iso operaatio: osa on tehnyt päätöksen jo ensimmäisen luokan alkaessa, osalla pari on vaihtunut useampaan otteeseen, ja jotkut saivat parinsa vasta viime hetkellä.
Pian saatiinkin opeteltavaksemme joukko erilaisia tansseja hämmentävine askelkuvioineen, jotka tulisi hallita parin kuukauden päästä – siis astumatta oman parin varpaille. Jokaisen wanhan unissa on varmasti ajoittain soinut milloin polkan, milloin valssin sävelet. Korvamadoksi on ennen kaikkea jäänyt Lillin mantrat askelkuvioista, joita moni varmaan vielä täälläkin tanssiessa hokee mielessään.
Unelmajuhla-asun etsiminen ja suunnittelu on alkanut monen kohdalla jo varhain, mutta on niitäkin, jotka vielä viikkoa ennen tätä päivää pohtivat, olisikohan jo korkea aika hankkia juhlakengät. Meillä torkkeleilla on ollut aina tapana erottua eduksemme, mitä tulee wanhojen juhlapukeutumiseen. Jokainen pyrkii jollain tavalla tuomaan omaa persoonaansa esille juhla-asunsa kautta. Erilaisuus on rikkaus, jota meidän torkkeleiden tulee vaalia, ja olen onnellinen, että jokainen saa meidän koulussa olla oma itsensä.
Wanhojentanssit on monelle lukioelämän kohokohta. Ja nyt on koittanut sen aika, kun me ollaan pistetty parhaat päällemme. Tänään on nimittäin se päivä, kun abit siirtyvät syrjään valtaistuimeltaan, ja on meidän kakkosten aika astua Torkkelin vanhimpien asemaan.
Mutta nyt kun meistä on tullut koulun vanhimpia, se väistämättä muistuttaa kaikesta siitä vastuusta, joka meillä siintää edessä: kirjoitukset, jatko-opinnot ja ylipäätään tulevaisuus. Meidän ei tulisi stressata sitä, mitä meistä loppujen lopuksi pitäisi tulla tai minkälaiselle alalle me päädymme. Sitä lopputulemaa ei voi tietää. Mutta meidän täytyy kumminkin löytää jonkinlainen tavoite. Tavoite, jota kohti lähdemme kiipeämään ja jonka jälkeen asetamme itsellemme taas jonkin uuden tavoitteen. Näiden pienten askelten ottaminen on tie onnistumiseen.
Mutta mikä se tavoite sitten ikinä onkaan, sen eteen täytyy tehdä töitä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Tulevaisuus ei ole mikään valmis lahjapaketti joka saadaan, vaan se on omien tekojen ja saavutusten summa.
Tahdon kiittää opettajia, vanhempia, sukulaisia ja ystäviä, jotka ovat tänne tänään kokoontunut seuraaman meidän pukuloistoa. Suuret kiitokset Lillille, joka on jollain keinolla saanut iskostettua nämä tanssit meidän selkäytimiimme. Kiitos teille muiden vuosikurssien oppilaille ja Torkkelin ulkopuolisille tanssijoille, jotka olette pelastaneet meidät parikadolta. Ja erityisen suuri kiitos täällä tänään kaikille tanssiville wanhoille, joiden kanssa minun on ollut ilo jakaa tämä kokemus.
Aida Hartikainen, vuoden 2020 wanha
KUVAT Aada Hogan, Onni Kallio ja Arina Maslennikova
KOLLAASIT Pinja Maaranen